Lokakuu

maanantaina 29.10.1989 kirjoitettu ainekirjoitukseni:

Illat pimenevät, ja viimeisetkin värikkäät lehdet putoavat vetiseen mutaan, taas sataa. Ensimmäiset pakkaset kipristelevät nenänpäässä, sormikkaat ja pipot kaivetaan esille. Iltaisin sytytellään kynttilöitä ja aamuisin raapataan auton jäätyneitä ikkunoita. Äiti keittää viimeisistä omenoista mehua ja maanviljelijät valmistautuvat talveen.

Lokakuun aloittaa Mikkelinpäivä. Silloin Mikkelissä järjestettävät suuret markkinat lienevät markkinakesän viimeiset - lokakuussa syksy saa täyden vallan. Lokakuun ensimmäisen viikon nimipäiviä, Saila, Inkeri, Roine ja Pirkko leimaa yhteinen kauneuden kaipuu. Syksyn masentamat ihmiset haikailevat mennyttä kesää. Nyky-Suomessa lokakuuta leimaa myös Alkon lauantainen aukiolo. Surullinen suomalainen viikonloppukulttuuri saa lisää polttoainetta.

Lokakuun ensimmäinen juhlapäivä on 10. päivänä vietettävä Aleksis Kiven päivä. Tämä suuri kansallinen kirjailijamme, joka omien vaikeuksiensa keskellä loi kansallemme runollista, elävää ja tunteikasta kirjallisuutta, ansaitsee ehdottomasti oman päivänsä 365:n kalenteripäivämme kirjosta. Mielestäni Kiven päivä antaa myös meille toivoa siitä, että harmaiden syksypäivienkin lomassa on elämää, ja vaikka kasvit kuolevat, maa jäätyy ja taivas itkee, elämä jatkuu.

Lokakuulle tunnusomaista on nykyisin myös jokavuotinen Syksyn Sävel -laulukilpailu. Sekin omalta osaltaan pyrkii ilahduttamaan meitä, ja se huolehtii siitä, että edes osalla Suomen kansasta on jotakin mitä odottaa lokakuulta.

Lokakuussa myös työskennellään eniten. Koululaiset toipuvat vihdoinkin kesälomastaan, ja joululoman odotus on vielä turhan aikaista haihattelua. Myös työväestö ahertaa - lokakuussa ei kukaan enää vietä kesälomaa, eikä talvilomiakaan ole vielä jaossa. Työväestö turvautuu Pekkaspäiviin tehdäkseen matkan etelän lämpöön.

Lokakuussa luontoa myllertää myös jokasyksyinen hirvenmetsästys. Lokakuun 15. päivänä alkava hirvestysaika saa kesäiset kalamiehet vaihtamaan uistimensa kivääreihin, pukeutumaan punaisiin ja liittymään metsän urhoihin. Kotiin tuodaan maukasta lihaa vaimon pakastettavaksi ja kavereiden kanssa vietetään peijaisia.

Lokakuun lopulla, 24. päivänä juhlitaan YK:n päivää. Silloin liput liehuvat maailman rauhalle ja kansainvälisyydelle. Tämän juhlavan liputuspäivän tulisi myös tuoda mieliimme rauhan ja sodan merkitys, ja ehkäpä siksi Puolustusvoimamme saavat YK:n päivänä huomiota osakseen.

Kulttuurillisesti lokakuu on rikasta aikaa. Monet näytelmät ja elokuvat saavat ensi-iltansa ja lukuisia kirjoja julkaistaan. Taiteilijat aloittavat konserttikiertueensa, kesän jälkeisen tauon jälkeen. Maalarit ja kuvanviestäjät kokoavat näyttelyitä. Lokakuu on myös inspiraation aikaa - kesäiset elämykset kuvastuvat taiteeksi.

Lokakuuta elävöittämään on Suomeen saapunut myös Halloween. Tämä amerikkalaiskansallinen karnevaalitunnelmainen juhla alkaa näkyä myös Suomen ilmapiirissä, suomalaisena variaationa tosin. Halloween antaa uutta potkua syksyn masentamille ja samalla tuo kansainvälisen tuulahduksen meidän perisuomalaiseen arkeemme.

Lokakuu on yksi 12:sta kuukaudestamme. Vaikka se ensi kuulemalta usein saakin varsin synkeän ja lohduttoman leiman, se sisältää tarkemmin ajateltuna myös monia iloisia, kauniita, juhlavia ja onnellisia päiviä. Lokakuu ei ole murjotuksen aikaa vaan täyttä elämää, sen jokainen 31 päivää.