Haluan

Työssä teen itselleni tekemättömien töiden listoja, nimeän niitä "Unfinished business", "To Do List", "Tekemättömät työt" ja tätä rataa. Yritän listojen avulla todistella itselleni, että olen saanut jotakin tehtyä. On ilahduttavaa saada yliviivattua hoidetut työt. Listaaminen auttaa myös muistamista. Joskus jokin ikävämpi tai työläämpi työ tuntuu valitettavasti siirtyvän listalta toiselle. 

Olen ajatellut Kaaoksen Kesyttäjän Annukan inspiroimana perustaa kotiin tehtäväpurkin. Purnukan, jonne kirjoitan lapulle kaikki ne ikuisuusprojektit, jotka kotona siirtyvät ja siirtyvät. Jospa siten saisin hieman arvonnan ilolla huijattua itseni hoitamaan edes muutaman ikävämmän kotihomman. Koska tunnen itseni kovin hyvin, purkin ehdoton sääntö on, että nostettua lappua ei saa laittaa takaisin.

Listan ja purkin lisäksi ajattelin laatia itselleni Haluan -listan. Listan asioista, joita haluan. Tottakai listan pitää olla realistinen, en voi haluta asioita, joita on mahdotonta toteuttaa. Lisäksi ajattelin, että Haluan listan asioilla voisi korrelaatio purkin tehtäviin. Haluan -asiat voisi luokitella vaikkapa kahden tai kolmen hoidetun purkkilapun arvoisiksi.

Hetken asiaa pohdittuani keksin vaikka kuinka monta asiaa tehtäväpurkkiin. Haluan asioiden miettiminen tuntuu vaikeammalta. Lisäsäksi mietin, että miksi minun pitäisi itseäni kiusata kieltämällä itseltäni asioita tai ansaitsemalla "hyvää" tekemällä tylsiä hommia. Ehkä perustan ainoastaan sen tehtäväpurkin ja nautin pelkästään hoidetuista hommista. 

Luin viime kesänä Gregoire Delacourtin kirjan Onnen koukkuja, joka kertoi naisesta, joka voittaa lotossa 18 miljoonan päävoiton. Nainen laatii listoja asioista, joita tarvitsee ja aikoo hankkia. Listan laatiminen on yllättävän vaikeaa. En paljasta enempää, mutta suosittelen kirjaa lämpimästi. 

Jospa haluan listani olisikin ansaitsen lista ja sitä saisi käyttää aina kun haluaa ja voi. Entä jos kaikki haluan listan asiat olisivat asioita, joihin ei tarvita rahaa tai asioita, joita ei voi kaupasta ostaa?

Listoja osa I

 Inhottavimmat kotityöt top 5

5) Epämääräisten roinakasojen läpikäyminen (mistä ne aina ilmestyvät?)
4) Hajonneen ja vuotavan roskapussin jälkien siivoaminen
3) Jääkaappiin unohtuneen mätääntyvän tai muuten vaan haisevan ruoan hävittäminen
2) Lattiakaivon tai vesilukon puhdistaminen hiuksista (hinta, joka pitää maksaa pitkistä hiuksista)
1) Oksennuksen, kakan tai pissan siivous (ällöä mutta näitä pitää tehdä jos on lapsia tai lemmikkieläimiä)

Ruoka-aine, jota vältän nälkäkuoleman partaalle top 6

6) rootbear (amerikkalainen limu, joka maistuu ihan hammastahnalle)
5) barbecue chipsit (erityisesti vihreän palman ja vodkalime coctailin kera)
4) siskonmakkarakeitto
3) maksalaatikko (varsinkin rusinoilla)
2) kurpitsasäilykkeenä (ne keltaiset kuutiot)
1) savukylki (ja kaikki mihin sitä keksitään tunkea)

Parasta kunnon urheilurääkissä top 10 eli miksi pitää päästä irti soffan imusta

10) Pysyn yleensä terveempänä, flunssat eivät iske niin helposti

9) Lihasjumitukset saavat kyytiä -> lihaskipu on merkki tehokkaasta rääkistä
8) Vain minä, kipu ja MUSIIKKI -> volyymit kaakkoon ja menoksi!
7) Ihanat urheiluvaatteet!!!! (paitsi silloin kun olen treenivaateostokiellossa - aika usein muuten)
6) Kunto kohoaa, ulkonäkö piristyy ja keho kiinteytyy
5) Jaksan paremmin - saan energiapiikin rääkin jälkeen (Duracell-pupu ilmiö)
4) Lupa syödä enemmän kun on kerran kuluttanut
3) Mieletön endorfiinihumala rääkin jälkeen (almost better than sex)
2) Saa tyhjättyä päätä - unohtaa kaiken muun kuin hengittämisen hetkeksi
1) Tunne siitä, että on elossa

Epänaisellisuuksia

Käyn harvoin ruokakaupassa ja laitan ruokaa alle kymmenen kertaa vuodessa. Osaan kyllä (kohtuullisesti), mutta puoliso hoitaa yleensä nämä asiat. Minä toimin ruoanlaiton muusana ja ideoiden antajana, joskus harvoin apukokkina. Voin kattaa pöydän ja valita viinin. Avaan viinin tuulettumaan.
Leivon kyllä ja pidän leipomisesta. Leipoisin useamminkin, mutta koska leivonnaiset ovat parhaita tuoreena ja sisältävät niin paljon kaloreita, leivon yleensä vain kahvikekkereitä ja muita vierailuja varten. Leipominenkin on alkanut hieman lipsua, mies on alkanut hoidella erityisesti suolaisten tarjoamisten väsäämisen, eiköhän kohta meillä mies vie tämänkin kategorian.

En tule toimeen ompelukoneen kanssa. Eva kurttuilee minulle ja pelkkä lankojen laittaminen voi viedä tunnin. Suoriudun juuri ja juuri simppelien verhon helmojen ompelusta. Inhosin ompelukoneita jo peruskoulussa yli kaiken. Isomummon poljettava Singer on ollut mielestäni kaikkein kiehtovin ja luotettavin laite. Virkkuukoukku on jäänyt patalappuvaiheeseen. Neulonta sujuu tyydyttävästi, kaulaliinat, villasukat ja lapaset syntyvät tarvittaessa, mutta saahan niitä kaupastakin ja jopa lankoja edullisemmin. Miksi siis hankkisin niskajumia?

Inhoan rikkaruohojen kitkemistä tai kaikenlaista puutarhan hoitoon liittyvää särpäämistä. Istutan kyllä nätisti kesäkukkia ruukkuihin ja haravoin, mutta muuten minulle sopisi erinomaisesti japanilainen kivipuutarha. Ruohonleikkurin kanssa tykkään huristella, kunhan paarmat ja itikat pysyvät loitolla. Kaikenlaiset omat yrttiviljelmät, marjapuskat ja salaatit eivät minua kiinnosta. Pihaltamme löytyy helppohoitoinen raparperi, yksi kituva ruohosipuli ja kattava määrä nokkosia, joita en kuitenkaan kasvata tarkoituksella. Omenapuusta haaveilen, mutta todennäköisesti sekin jäisi kitukasvuiseksi.

Siivoan, pesen pyykkiä ja järjestelen asioita. En pidä näistä töistä. Tykkään kuitenkin puhtaista vaatteista ja siististä kodista, joten tartun imuriin ja pyöritän pesukoneita. Ikkunoidenpesu on tuskaa, koska ikkuna ei koskaan ole täydellisen puhdas, aina löytyy joku viiva tai täplä. Inhoan uuninpesua, tykkään pakastimen sulattamisesta ja mattopyykistä (kunhan ne paarmat ja itikat jälleen pysyvät loitolla). Viimeiset kuukaudet olen luistellut kotihommista ja onnistunut koko ajan paremmin katsomaan sormien välistä miehen ja lasten siivoamista. Tähän voisi tottua, joskin olen kokenut hetkiä, jolloin olen kokenut itseni lähes tarpeettomaksi.

Sisustaminen on ihan hauskaa, valitettavasti sekin olisi mukavampaa jos en luovuudella joutuisi kompensoimaan alimitoitettuja budjetteja. Maalaan ja tapetoin, erityisen hyvä olen purkutyössä. Ei akkuporakonekaan ihan vieras ole ja vasaran kanssakin olen tehnyt tuttavuutta. Jostain syystä nämä miesmäisemmät puuhat ovat minulle mielekkäämpiä. Luulen, että pitäisin halkojen hakkuusta ja tiedän, että puusaunan ja takan tulien virittäminen on kaltaiselleni tulisielulle ihan himohommaa. Olisipa meillä edes takka!

Teen myös mielelläni lumitöitä, ainakin ne kymmenen ensimmäistä kertaa talvessa. Vaihdan auton renkaat usein itse, osaan pestä ja vahata auton. Osaan yleensä käyttää teknisiä ja elektronisia laitteita. Pidän autoilusta, nuoruudessa tuli pyöritettyä autoa ihan kiitettävästi kilpaa poikain kanssa. Viihdyn kuntosalilla, penkkiurheilussa ja minulla on harrastusurheilussakin ihan miesmäinen kilpailuvietti. Vetäisin itseni mielummin sisulla maaliin maratonilla (jonne en kuitenkaan ole aikeissa mennä) kuin myöntäisin tappioni ja keskeyttäisin. 

Silloin tällöin koen olevani hyvin epänainen. Vaikka ystävättäreni kadehtivat onneani istua aina valmiin ruokapadan äärelle, minäkin harmittelen kun en voi ottaa osaa keskusteluun karjalanpaistin oikeaoppisesta valmistamisesta. Ellen tykkäisi niin kovasti romantiikasta, meikeistä, vaatteista, koruista, askartelusta ja miehistä, niin voisin olla huolissani estrogeenin ja testosteroiinin tasapainosta kropassani.

Onko pakko?

Olen horoskoopiltani härkä. Härkää luonnehditaan maanläheiseksi, mustasukkaiseksi ja ennen kaikkea itsepäiseksi jukuriksi. Olen todennäköisesti epätyypillinen poikkeus, joka vahvistaa sääntöä tai kieltäydyn jääräpäisesti tunnistamasta mainittuja luonnehdintoja itsessäni.

Hyvillä perusteluilla, lahjonnalla tai innostuneella asenteella minut on helppoa ylipuhua tai houkutella mukaan jopa todella hölmöihin juttuihin. Joskus saan jopa itse itseni houkutelluksi hiihtoladulle, mustikkametsään tai vaikkapa perkaamaan viisi kiloa muikkuja. Ryhdyttyäni toimeen mietin, mikä ihme sai järkevän ihmisen tekemään tämänkin liikkeen.

En silti ole mikään ”ihan sama” tai ”joo-joo” -nainen. Itse asiassa olen viime vuosina pohtinut erityisesti perheen äidin roolissa, miten paljon, erityisesti meillä naisilla, on sisäsyntyisiä tai ulkoapäin tulevia asioita, joita meidän on mukamas pakko tehdä tai hoitaa. Toki osa asioista on oikeasti pakko hoitaa, mutta on paljon asioita joita ei missään tapauksessa pidä ottaa itselleen painolastiksi.

Aloitetaan nyt vaikka imettämisestä, ei ole todellakaan pakko. Varsin hyvin ovat äidinmaidon vastikkeellakin lapset kasvaneet. Kaikenlainen urheilu ja jumppaaminen on sekin täysin vapaaehtoista. Silmänympärysvoidetta ei ole pakko hankkia tai käyttää, selluliittivoiteetkin voi unohtaa. Ei myöskään tarvitse marjastaa, sienestää tai säilöä. Eikä varsinkaan istuttaa kotipihaan mitään yrttipuutarhaa tai vihannesviljelmää. Kesällä ei tarvitse mennä mattopyykille eikä hankkia rusketusta. Viikonlopuksi ei tarvitse kehittää ohjelmaa, eikä kesälomalla matkustella tai mökkeillä. Miksi erityisesti naiset kiristävät itseään sillä samalla kaveripainevyöllä, joka heitä ahdisti teininäkin, kun piti tehdä typeriä juttuja vain siksi koska kaveritkin tekivät niin?

Kaltaiseni arjensuorittajan suurimpia stressin aiheuttajia ovat tietysti juhlapyhät, erityisesti pääsiäinen, juhannus ja joulu. Voi sitä pakertamista. Ei riitä tavallinen ruoka, pitää etukäteen suunnitella mitä syödään ja mitä tarjotaan vieraille. Pitää siivota, koristella, leipoa ja askarrella. Virittää tunnelmaa. Mielellään kaiken pitäisi olla itse tehtyä ja täydellistä. Ei auta vaikka töissä olisi kiirettä tai kuumetta pukkaisi, jouluksi pitäisi vielä muistaa rakkaita ja tuttuja lahjoilla. Sitä vannoo aina seuraavana vuonna askartelevansa ne joulukortit heinäkuussa ja ostavansa lahjat elokuussa, vain löytääkseen itsensä taas toisella kädellä pyörittämässä pipareita ja toisella kädellä paketoimassa lahjapaketteja. Eihän se pääsiäinen tunnu pääsiäiseltä ilman rairuohoa, joulu joululta ilman pihapuuhun kiinnitettyjä jouluvaloja ja juhannus juhannukselta ilman mäntysuovan tuoksuisia mattoja. Uskokaa pois Martat ovat ihan oikeassa sen suhteen, että kaapit pitää siivota jouluksi vain jos aikoo viettää joulun kaapissa. Kotirouvilta voi odottaa enemmän kotioperaatioita marjastuksesta käsintehtyihin ovikransseihin, mutta nykyisille työssäkäyville äideille pitää antaa armoa.

Helpommalla voi päästä jo päästäessään irti pakosta. Tekemällä sen mitä jaksaa ja mihin aika riittää. Voi ostaa palveluja, vastuuttaa tehtäviä perheen sisällä ja erityisesti tehdä yhdessä. Eikä haittaa, vaikkei kaikki onnistuisi täydellisesti. Piparit voivat olla vähän käpristyneitä, rairuoho kitukasvuista ja sekin ihan normaalia jos joku kaataa mustikkakeittoa juuri pestylle matolle.

Pakkoliikkeistä luopuminen pätee ihan joka päivä, on huomattavasti helpompi hengittää kun tekee vain oikeasti välttämättömän ja vain sen mikä tuntuu mielekkäältä.

Väsyärsy

Maanantai-iltaisin lasten Pikku Kakkosen täti on mielestäni sietämättömän ylipirteä. Meteorologilla on nariseva ääni ja likaset sukat lattialla saavat minut jo kiemurtelemaan kiukusta. Ruokakaupan hedelmäosaston omenat ovat mielestäni myyntikelvottomia eikä ruokareseptien runosuoni syki ollenkaan, nappaamme ostoskärryyn jotakin nopeaa, helppoa ja epäterveellistä. Autoradiosta tulee maanantaisin vain loppuun kulutettuja ralleja ja radiomainokset pitäisi mielestäni kieltää lailla. Jos mielenoikusta saan itseni raahattua liikkumaan hiertävät tossut tai joku istahtaa aina juuri siihen kuntosalin laitteeseen johon itsekin haluaisin. Posti tuo maanantaisin vain laskuja. 

Näin purkasin väsyärsyä vähän nuorempana

Kun olen väsynyt, nälkäinen, kiireinen tai pinkoilen edellä mainittujen oireiden yhdistelmänä elämääni eteenpäin, ihan pienetkin asiat alkavat ärsyttämään. Outoa, ettei ikäiseni ihminen jo tunnista oireita vaan astuu aina samaan koiran kakkaan. Suurin ongelmani, krooninen aikapula ja siihen liittyvä väsymys helpottaisivat kahdella pienellä korjausliikkeellä; enemmän unta ja etukäteisvalmisteluja.. Läppäri, tv ja silmät pitäisi sulkea iltaisin aikaisemmin. Iltaisin voisi pakata eväät, lasten koulureput, valita omat sekä lasten vaatteet, ladata kahvinkeittimen ajastimen perään aamua varten. Viikon ruokalistan voisi suunnitella etukäteen eikä tuhlata aikaansa harhaillen megamarketin käytävillä. Kenties jäisi enemmän vapaa-aikaa tai aikaa jutella päivän tapahtumista perheen kanssa. 

Ei minusta ole moiseen. Tuollaiseen suunnitelmallisuuteen tarvitaan mielestäni yli-ihminen. Minä yritän olla itselleni lempeä edes joskus, tai aika usein. Menen sieltä missä aita on matalin. Teen vaan sen mikä on ihan pakko tehdä nyt. Laitan piirretyt pyörimään, en pese pyykkiä vaan luen naisten lehteä. Kun energiapiikki iskee ja saan jotakin erityisen suunnitelmallista aikaiseksi, se tuntuu erityisen hienolta. Jos noudattaisin suunnitelmallista elämäntyyliä päivästä toiseen enkä saisi kaikkea tehdyksi, olisi tappioiden ja epäonnistumisen myöntäminen huomattavasti vaikeampaa. On helpompaa elää epätäydellistä elämää ja suoda itselleen inhimillinen väsyärsy, kunhan se pysyy kohtuudessa, eivätkä viattomat luontokappaleet, kuten miehet ja lapset joudu kohtuuttomasti kärsimään.