Kohtaaminen (jatkoa Ohituksille)

Mies ajatteli naista usein. Liian usein. Hän mietti naisen tuoksua, katsetta ja kosketusta, mutta ennen kaikkea hän pohti tapaisiko hän naista enää koskaan. Tervehtisikö hän naista? Tietysti hän tapaisi ja tervehtisi, hehän työskentelivät samassa rakennuksessa, olivat olleet samassa kokouksessa ja jutelleet matkalla parkkialueelle. Mies mietti oliko naisella ollut sormuksia? Oliko nainen vapaa? Eniten mies ajatteli naisen silmiä. Silmät olivat lempeät ja katse hellä. Oliko mies voinut tulkita naisen kokouksen aikaiset eleet ja katseet niin väärin? Matkalla pysäköintialueelle nainen oli kuitenkin vältellyt miehen katsetta ja vaikuttanut niin helpottuneelta käynnistäessään auton ja kaasuttaessaan kohti viikonlopun viettoa.  

Mies ei saanut unta, hän pohti mielessään mahdollista seuraavaa kohtaamista. Miten hän voisi käyttäytyä mahdollisimman luontevasti, paljastamatta, että tuo ihana nainen kummitteli jatkuvasti hänen ajatuksissaan. Olisiko se sitten kamalaa jos nainen huomaisi hänen kiinnostuksensa? Eikö hän toisaalta juuri sitä toivonut? Mitä hän siis pelkäsi? Mies arveli, että torjutuksi tai naurunalaiseksi joutuminen oli pahinta mitä voisi käydä. Oliko se niin kamalaa? Oliko hänellä mitään hävittävää?

Yöllä mies näki unta naisesta. Unessa nainen puhui hellästi ja näytti viehättävältä. Nainen istui hänen vieressään ja hänen kätensä oli naisen ympärillä. Mies muisti vielä aamulla unen ja sen mukanaan tuoman onnellisen ja rauhallisen olon.

  * * *

Viikonlopun aikana nainen päätti kuvitelleensa miehen katseet, kosketukset ja hänen aistimansa väreilevän sähkön. "Kaikkea se väsymys ja yksinäisyyden tunne saakin aikaiseksi." Nainen vietti viikonlopun tavanomaisesti, mutta huomasi sunnuntai-iltana miettivänsä miehen mahdollista kohtaamista maanantaina valitessaan aamuksi vaatteitaan. Nainen sovitti avarakauluksista paitaa, mutta tunsi olonsa siinä liian tyrkyttäväksi. Sama paita oli ollut hänellä töissä useasti. Nyt piti näyttää huolitellulta, rennolta ja .... ääh. Nainen tunsi ärtymystä, koska mies ja hänen katseensa olivat selkeästi sekoittaneet hänen ajatuksiaan.

Aamulla nainen huomasi hymyilevänsä ajatellessaan töitä. Normaali maanantai ahdistus muuttui jännittäväksi kihelmöiväksi odotukseksi mahdollisesta kohtaamisesta miehen kanssa. Nainen selitti itselleen haluavansa vain selvittää oliko hän kuvitellut perjantaina kaiken vai tuntuiko miehen katse vielä erityiseltä, voisiko jännitteen aistia yhä?

Työpäivä soljui omalla painollaan, nainen vilkuili kelloaan hermostuneesti ja töiden tekeminen tuntui tahmealta. Jokainen oven kolahdus ja tuntematon askellus sai naisen parantamaan ryhtiä ja kostuttamaan huuliaan. Tunnit kuluivat liian nopeasti. Ei vilahdustakaan miehestä, vaikka nainen teki muutaman ylimääräisen kierroksen käytävillä. Hieman ennen kello viittä nainen päätti luovuttaa ja lähteä kohti kotia. Viimeinen mahdollisuus kohtaamiseen hupeni kun nainen astui tyhjään hissiin. Nainen tuijotti itseään peilistä, sieltä tuijotti pettynyt, väsynyt ja yksinäinen nainen. Nainen, jonka elämän kohokohta oli lasi viiniä iltasella romanttisen elokuvan kera. "Mitä sinä oikein odotit?" Nainen päätti lopettaa romanttisten elokuvien katsomisen, niistä saa selkeästi luotua itselleen harhoja ja turhia pettymyksiä. Nainen astui ulos hissistä ja päätti mennä vuokramaan itselleen illaksi jonkin kauhuelokuvan tai dekkarin. Nainen pysähtyi ulko-ovelle etsimään autonavainta käsilaukustaan ennen hyiseen pakkaseen astumista, kun hän huomasi miehen laskeutuvan rappusista ja suuntaavan kulkunsa kohti samaa ovea. Hetken ajan nainen suunnitteli lähtevänsä pakoon. Korvissa suhisi ja nainen tunsi punan nousevan kasvoilleen. Naisen käsilaukunhihna katkesi ja puolet käsilaukun sisällöstä valui ulos laukusta ja levisi sisäänkäyntiaulan lattialle. "Voi miten noloa!"

 * * *

Mies näki aamulla toimiston ikkunasta kun nainen saapui töihin. Mies seurasi ikkunasta naisen kävelyä. Miten suloiselta nainen näyttikään häärätessään auton lämmityslaitteen johtojen kanssa. Miehellä oli tiukasti aikataulutettu päivä, jonka hän vietti siirtyen palaverista toiseen. Iltapäivän palaverissa mies piirsi sydämen kalenterinsa sivulle. Kellon lähestyessä jo viittä mieheltä menivät ohi tuotantoennätyslukemat hänen miettiessään joko nainen oli lähtenyt kotiin. Palaverin päätyttyä mies näki, että naisen pieni vihreä auto oli vielä parkkipaikalla. Mies päätti kasata kaikki miehuuden rippeensä ja varastaa vähän naapuriltakin. Mies tiesi missä yrityksessä nainen työskentelee ja päätti mennä pyytämään naista kanssaan kahville tai lasilliselle tai jotakin. Nyt ja heti. Toimistolla ei varmaankaan enää olisi edes paljon muita ihmisiä todistamassa hänen mahdollisia pakkejaan. Mies pukeutui ja kiirehti rappuja alaspäin kohti naisen toimistoa. Mies hengitti syvään oven ulkopuolella, sulki hetkeksi silmänsä ja käänsi oven kahvaa, sydän hakkasi aivan liian villisti. Ovi oli lukossa. Kukaan ei tullut avamaan kun mies soitti kelloa, toimisto oli tyhjä. Aukioloaika oli päättynyt kello 16. Mies oli yhtä aikaa helpottunut sekä pettynyt, sydän rauhoittui hetkeksi. Hetken kuluttua mies muisti, että naisen auto oli ollut kolme minuuttia sitten vielä parkissa, nainen ei siis voinut olla kaukana. Mies juoksi kohti portaita ja alas rappusia. Nainen oli sisääntuloaulassa, miehen ja naisen katseet kohtasivat. Mies oli unohtanut jännityksen hetkeksi, nyt sydän hakkasi jälleen kiivaasti ja mies huomasi hengästyneensä juostuaan rappuja. Vai hengästyttikö tuo nainen häntä?

Naisen käsilaukku hajosi tai putosi tai jotain. Käsilaukun sisältö levisi pitkin lattiaa. Mies ei kysynyt voisiko auttaa vaan ryhtyi auttamaan. Nainen ja mies toimivat äänettömästi, keräsivät pudonneita tavaroita kuin olisivat aina työskennelleet yhdessä. Kun tavarat oli kerätty he nousivat ylös saman aikaisesti. Nainen oli kauniimpi kuin koskaan. Hiuskihara oli valahtanut naisen kasvoille ja se peitti hänen toisen silmänsä. Mies pyyhkäisi karanneet hiukset pois naisen kasvoilta ja kohtasi naisen silmät. Hän ei enää tuntenut epävarmuutta vaan sulki naisen syliinsä ja suuteli naista hellästi. Nainen vastasi miehen suudelmaan.

Ohituksia

Mies tuli vastaan ohimennen käytävällä. Hänen katseensa viipyi hieman liian pitkään naisessa. Se oli samaan aikaan kiusallista ja imartelevaa. Kun nainen kääntyi ja jatkoi matkaansa, hän tiesi miehen katseen tarkkailevan jokaista askeltaan.

Seuraavaksi he tapasivat kokouksessa, mies kätteli naista muutaman sekuntin pidempään kuin olisi ollut tarvetta, vai kuvitteliko nainen sen? Naisen jakaessa materiaalia miehen käsi lepäsi hänen kädellään hetken liian kauan. Muut eivät tilannetta rekisteröineet, mutta miehen katse huolehti siitä, että nainen tiedosti hänen tekevän sen tarkoituksella.

Kolmas kohtaaminen tapahtui työpäivän jälkeen täydessä hississä. Vaikka hissi oli täynnä ihmisiä molemmat aistivat vain toistensa läsnäolon. Naisen sydän hakkasi, kun hän jatkoi matkaansa hissiltä kohti pysäköintialuetta. Mies kiihdytti  askeliaan ja juoksi naisen rinnalle. Hän puhui jotakin yhdentekevää säästä,  ja nainen nyökkäili miettien ulospääsyä tilanteesta. Hän oli levoton ja hermostunut, henki tuntui salpautuvan miehen ollessa lähellä. Mies toivotti hyvää viikonloppua ja mihin nainen sai vaivoin vastattua,  lähes itkuiselta kuulostavalla äänellä. Helpottuneena nainen starttasi kohti kotia. Kotona hän mietti tapahtumia ja selitti itselleen kuvitelleensa katseet, kosketukset ja tuntemansa sähkön.

* * *

Mies näki naisen toimiston käytävällä, eikä voinut irrottaa katsettaan ohitseen kulkevasta hehkuvasta ja hymyilevästä naisesta. Nainen tuoksui vastustamattoman hyvälle ja mies seurasi naisen kulkua, kunnes nainen hävisi kulman taakse.

Iltapäivällä nainen tuli samaan kokoukseen. Kätellessään naista mies jähmettyi täysin ja huomasi kätelleensä naista hieman liian pitkään. Naisen jakaessa materiaaleja mies ei olisi enää koskaan halunnut irroittaa kättään naisen kädestä ja toivoi, että nainen olisi ymmärtänyt tämän viestin hänen katseestaan. Nainen hymyili, mutta jatkoi toimiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Kotiin lähtiessä kohtalo avitti miestä, sillä nainen oli samassa hississä. Valitettavasti heidän välissään oli kahdeksan muuta ihmistä, eikä nainen tuntunut edes huomaavan, että mies oli samassa hississä. Nainen lähti kohti samaa pysäköintialuetta. Mies mietti hetken ja juoksi sitten naisen luo. Mies ei ehtinyt miettiä mitä sanoisi ja hänen suustaan pulppusi ulos käsittämätöntä sääsoopaa, "on ilmoja pidellyt". Nainen vaikutti kiusaantuneelta ja katosi viikonloppua toivottaen autoonsa ja kaasutti kohti vapautta. Mies istui pitkään autossaan. Hän olisi halunnut hakata päätään ohjauspyörään. Miehen päähän tuli nyt satoja hyviä lauseita, joita hän olisi voinut käyttää sääsoopa -puheiden asemesta.

Naistenpäivä

Kansainvälistä Naistenpäivää voi olla ahdistavaa viettää, ainakin jos on suomalainen nainen. Lähes joka vuosi päivä onnistutaan pilamaan tai ainakin tunnelma latistamaan jollakin lailla. Naistenpäivää syytetään yhdessä kirjoituksessa kaupalliseksi ja toisessa vaaditaan rinnalle vietettäväksi Miestenpäivää, kolmannessa vaaditaan muuttamaan Naistenpäivä Tasa-arvonpäiväksi.

Suomen UN Womanin internetsivustolla kerrotaan mielestäni hyvin tyhjentävästi miksi Naistenpäivää vietetään: "Kansainvälinen naistenpäivä  on ajankohta, jolloin pohditaan tähänastisia edistysaskeleita, vaaditaan muutoksia sekä muistetaan tavallisten naisten rohkeaa ja määrätietoista toimintaa naisten oikeuksien puolesta." Vaikka meillä suomalaisilla naisilla on 2010-luvulla asiat jo kohtalaisen hyvin, on maailmassa vielä paljon maita ja kansoja, missä naisten asema on verrattavissa koiran asemaan. Tänä vuonna YK on julistanut vuoden 2013 naistenpäivän kansainväliseksi teemaksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisen. Jos mietin asiaa tämän viikkoisten pienen Eerika-tytön kuolemaan liittyvien uutisten valossa, on meillä Suomessakin vielä paljon kehittymisvaraa.

Ihmiskunnan historiassa naisilla on ennen 1900-lukua hyvin vaatimaton rooli, toki muutama poikkeuksellinen nainen on historiankirjoihin jäänyt. Yksi esimerkki naisten asemasta on äänioikeus, Suomi oli maailman kolmas maa jossa naiset saivat äänioikeuden, vuosi oli 1906. Suomessa kuntien luottamuselimissä on naiskiintiöitä, mutta yritykset ovat yhä edelleen johdettu pääosin miesjohtajien toimesta, vaikkakin vuosi sitten uutisoitiin miten loistavasti naispuolisten hallituksenjäsenten määrä Suomen pörssiyrityksissä oli noussut 22 prosenttiin. Tältäkin osin Suomi on yksi edelläkävijöistä koko maailmassa.

Naistenpäivää vietetään tasa-arvoisuuden hengessä, siten päivän nimeksi voisi toisaalta ihan hyvin vaihtaa tasa-arvoisuuden päivä. Kun mietimme kuitenkin miten kauan miehet ovat tätä maailmaa johtaneet ja miten paljon naiset ovat uhranneet sen eteen, että nyt olemme edes tässä, pitäisi päivä ehdottomasti säilyttää jatkossakin Kansainvälisenä Naisten Päivänä. Tietysti myös sen vuoksi, että vielä riittää paljon parannettavaa, mutta myös vanhojen huonompien aikojen muistamiseksi.

Miestenpäivää ja tasa-arvon päivää vaativissa kirjoituksissa vaadittiin yleisesti miehille lisää tasa-arvoa naisiin verrattuna. Suomessa erityisesti miesten yleinen asevelvollisuus koettiin tasa-arvoisuutta heikentävänä asiana. Periaattessa asevelvollisuus voisi olla yleinen molemmille sukupuolille, mutta luulenpa, ettei Suomen talous kestäisi jos myös naiset sen suorittaisivat. Toisaalta mietin, että tuskin miesten yleisestä asevelvollisuudesta päätettäessä asiaa on käsitellyt tai ollut mukana päättämässä yksikään nainen. Miehet ovat itse tämän asian itselleen säätäneet. Voitaisiinko yleisestä asevelvollisuudesta luopua sitten kokonaan, on mielestäni jo toisen blogikirjoituksen väärti, mielestäni asiaa voisi testata vaikkapa 3-5 vuoden ajan ja katsoa mihin se johtaisi.

Asevelvollisuuden esiin tuominen tasa-arvokeskustelussa johtaa aina synnyttämiseen ja raskauteen. Molemmat ovat sekä fyysisesti ja henkisesti rankkoja tapahtumia. Pidän silti itseäni etuoikeutettuna, että olen saanut ne kokea, vieläpä kahdesti. Lapsen saaminen on mielestäni kuitenkin kiehtova ja ihmeellinen asia, jossa on ripaus taikaa. Sekään ei ikinä ole itsestäänselvyys, että kaikki naisetkaan voivat saada lapsia. 

Naisten ja miesten keskinäinen tasa-arvoisuus ei koskaan voi olla täydellistä, koska olemme erilaisia. Tämä erilaisuus on yksi elämämme suurimmista rikkauksista. Yhteiskunnan tulee kuitenkin kohdella molempia sukupuolia mahdollisimman tasavertaisesti ja kumpaakaan sukupuolta ei sukupuolen vuoksi tulisi kohdella väärin tai väkivaltaisesti.

Naistenpäivän ei tarvitse olla kaupallinen eikä naisia tarvitse mielestäni hukuttaa lahjoihin tai kukkasiin. Päivä on mielestäni silti tärkeä. Mielestäni riittää jos ymmärtää miksi päivä on olemassa ja jättää miesten epätasa-arvokeskustelun jollekin toiselle päivälle. Kiitä mielessäsi edes sitä naista, joka sinut on kantanut ja synnyttänyt. Suurin osa miehistä kuitenkin pitää naisista kovasti ja haluaa elää elämäänsä naisten seurassa, olisi mukavaa jos naiset nähtäisiin tasavertaisina elämänkumppaneina.

Tammikuun 28. päivänä viettää nimipäivää Mies. Ehdotankin, että niin kauan kunnes kalentereissa on virallinen Miestenpäivä, me miehiä arvostavat ja kunnioittavat naiset voimme kyseisenä päivänä osoittaa ihailumme oman elämämme miehille.