lauantai 22. syyskuuta 2012

Väsyärsy



Maanantai-iltaisin lasten Pikku Kakkosen täti on mielestäni sietämättömän ylipirteä. Meteorologilla on nariseva ääni ja likaset sukat lattialla saavat minut jo kiemurtelemaan kiukusta. Ruokakaupan hedelmäosaston omenat ovat mielestäni myyntikelvottomia eikä ruokareseptien runosuoni syki ollenkaan, nappaamme ostoskärryyn jotakin nopeaa, helppoa ja epäterveellistä. Autoradiosta tulee maanantaisin vain loppuun kulutettuja ralleja ja radiomainokset pitäisi mielestäni kieltää lailla. Jos mielenoikusta saan itseni raahattua liikkumaan hiertävät tossut tai joku istahtaa aina juuri siihen kuntosalin laitteeseen johon itsekin haluaisin. Posti tuo maanantaisin vain laskuja. 

Näin purkasin väsyärsyä vähän nuorempana

Kun olen väsynyt, nälkäinen, kiireinen tai pinkoilen edellä mainittujen oireiden yhdistelmänä elämääni eteenpäin, ihan pienetkin asiat alkavat ärsyttämään. Outoa, ettei ikäiseni ihminen jo tunnista oireita vaan astuu aina samaan koiran kakkaan. Suurin ongelmani, krooninen aikapula ja siihen liittyvä väsymys helpottaisivat kahdella pienellä korjausliikkeellä; enemmän unta ja etukäteisvalmisteluja.. Läppäri, tv ja silmät pitäisi sulkea iltaisin aikaisemmin. Iltaisin voisi pakata eväät, lasten koulureput, valita omat sekä lasten vaatteet, ladata kahvinkeittimen ajastimen perään aamua varten. Viikon ruokalistan voisi suunnitella etukäteen eikä tuhlata aikaansa harhaillen megamarketin käytävillä. Kenties jäisi enemmän vapaa-aikaa tai aikaa jutella päivän tapahtumista perheen kanssa. 

Ei minusta ole moiseen. Tuollaiseen suunnitelmallisuuteen tarvitaan mielestäni yli-ihminen. Minä yritän olla itselleni lempeä edes joskus, tai aika usein. Menen sieltä missä aita on matalin. Teen vaan sen mikä on ihan pakko tehdä nyt. Laitan piirretyt pyörimään, en pese pyykkiä vaan luen naisten lehteä. Kun energiapiikki iskee ja saan jotakin erityisen suunnitelmallista aikaiseksi, se tuntuu erityisen hienolta. Jos noudattaisin suunnitelmallista elämäntyyliä päivästä toiseen enkä saisi kaikkea tehdyksi, olisi tappioiden ja epäonnistumisen myöntäminen huomattavasti vaikeampaa. On helpompaa elää epätäydellistä elämää ja suoda itselleen inhimillinen väsyärsy, kunhan se pysyy kohtuudessa, eivätkä viattomat luontokappaleet, kuten miehet ja lapset joudu kohtuuttomasti kärsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa