sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Eppu

Eppua harmitti. Siinä hän istui ja tunsi itsensä tyhmäksi. Oli tuntenut jo 78 minuuttia. Tunti ja 18 minuuttia. Treffit piti olla. Eppu oli ollut niin innoissaan. Eppu oli käynyt suihkussa, ajanut partansa, föönannut hiuksensa ja sipaisut hieman geeliäkin. Vaatteiden valitseminen oli ollut vaikeinta. Miten näyttää hyvältä ja silti rennolta, ikään kuin ei olisi varta vasten laittautunut, vaikka olikin.



Eppua oli jännittänyt ihan hirmuisesti. Vaikka Maiju vaikuttikin netissä käytyjen satojen keskustelujen perusteella oikein mukavalta ja helposti lähestyttävältä, oli kasvotusten tapaaminen ahdistanut kamalasti. Epun oli tehnyt mieli lasillista viiniä rentouttamaan, mutta hän oli malttanut mielensä. Hän ei halunut tuoksahtaa alkoholille ja antaa itsestään väärää kuvaa. Vaikka tuntuikin, että puhumaton suomalainen mies oli jo kertonut itsestään ihan kaiken tuolle naiselle. Maijulle oli niin helppo kirjoittaa omista ajatuksistaan ja elämästään. Kolmen kuukauden lähes päivittäisten keskustelujen jälkeen Eppu oli uskaltanut ehdottaa Maijulle kuvien vaihtamista. Maiju ei ollut halunut ensin lähettää kuvaansa. Oli selitellyt, ettei ole mitenkään kaunis eikä varsinkaan kuvauksellinen. Kun Eppu oli kertonut, että itsekin oli ihan tavallinen suomalainen mies eikä mikään adonis ja lähettänyt oman kuvansa Maijulle, oli Maiju lähettänyt vihdoin kuvan itsestään.

Maiju oli kuitenkin kaunis. Ei tietenkään mikään missi, mutta kuvassa naisella oli kaunis sydämestä kumpuava hymy, joka näkyi myös silmissä. Maijun siniset silmät heijastivat sitä sisäistä kauneutta mikä hänen viesteissään välittyi. Kun Eppu kehui Maijua, meni nainen aivan hämilleen ja tulkitsi kehut naljailuksi. Meni kauan, ennen kuin Eppu sai naisen vakuutettua, että hän oli aivan tosissaan.

Maijusta oli tullut Epulle tärkeä. Illat kuluivat usein keskustellessa naisen kanssa. Eräänä päivänä Eppu sitten rohkaisi mielensä ja ehdotti tapaamista. Maiju asui reilun tunnin ajomatkan päässä, mutta Eppu lupasi mielellään ajella sinne kahville. Jos vaan Maiju haluaisi tavata.

Siinä Eppu nyt istui surkeana. Maiju ei ollut tullutkaan. Maiju ei vastannut puhelimeensa eikä viesteihin. Oli pitänyt tavata tunti ja 18 minuuttia sitten. Eppu oli saapunut etuajassa, istunut rennosti nurkkapöytään odottamaan Maijua. Tilannut kahvin ja croisantin. Ja sitten vielä toisen kahvin. Jokainen ovesta saapunut nainen aiheutti Epulle sydämen ylimääräisen lyönnin. Mutta Maiju ei saapunut. Eppu tilasi itselleen oluen. Yhden hän voisi juoda ennen kuin lähtisi katkeralle paluumatkalleen. Olut ei maistunut. Eppu oli niin pettynyt. Hän oli ihastunut kovasti Maijuun. Kuvittelut jo mielessään netissä tapaamisen johtavan ties mihin vuosisadan rakkaustarinaan. Hölmöksi tunsi Eppu itsensä. Meiju olikin aivan liian mukava, kaunis ja sydämellinen ollakseen totta. Katkeralle maistui olut vieraan kaupungin kahvilassa.

Hiljainen mies ajeli kotia kohti syksyn pimeänä iltana. Radiossa soi jokin hempeä rakkausballadi ja Eppu sulki radion. Eppu pysähtyi seuraavalle bussipysäkille. Piti saada vähän raitista ilmaa. Ajatukset eivät jättäneet Eppua rauhaan. Oikeastaan Eppua pelotti mennä kotiin. Hän oli mielessään kuvitellut illan päättyvän aivan eri tavalla. Siellä odotti tyhjä koti. Tyhjä hiljainen koti. Ja omat ajatukset. Eppu päätti, ettei kyllä Maijun vuoksi itke, hädin tuskin hän tunsi naisen, eiväthän he koskaan ole tavanneetkaan. Silti kyynel meinasi puskea silmäkulmaan ihan väkisin. Eppu oli ollut niin pitkään yksinäinen. Elämässä oli ollut sisältöä kun hän oli päivittäin keskustellut ja viestitellyt Maijun kanssa. Oli tuntunut, että joku välitti hänen elämänsä sisällöstä. Joku halusi kuulla, että miten päivä oli sujunut.

Kotona Eppu riisuuntui ja meni suoraan nukkumaan. Aamulla piti herätä töihin. Huvitti tai ei. Onneksi Eppu ei ollut puhunut Maijusta kenellekään. Eipähän kukaan ainakaan kysellyt miten oli treffit sujuneet. Eppu ei vaan saanut unta. Hän pyöri ja pyöri ja pyöri. Kävi mielessään läpi lukuisia keskustelujaan Maijun kanssa. Miten ihmeessä hän oli niin väärin koko ihmisen puheet ymmärtänyt. Maiju oli Epun mielestä itsekin vielä edellisenä päivänä todennut kovasti odottavansa tapaamista. Miten Eppu oli sen niin väärin tulkinnut. Epun oli ihan pakko nousta ylös sängystään ja avata kannettavansa. Hänen oli pakko tarkistaa, mitä Maiju oli kirjoittanut. Koneen käynnistyminen kesti pienen ikuisuuden. Kun Eppu vihdoin kirjautui keskusteluihin hän huomasi, että Maiju oli lähettänyt hänelle kolme uutta viestiä. "Hei Eppu, toivottavasti viestini vielä ehtii luoksesi ennen kuin lähdet tapaamaan minua. Äitini on viety sairaalaan teho-osastolle, enkä pääse tänään tapaamiseen." Ja juuri hetki sitten Maiju oli kirjoittanut "Olit yrittänyt soittaa, ilmeisesti odotit minua turhaan. Teho-osastolla ei saa käyttää puhelinta." ja viimeisenä viestinä "Äiti voi hyvin, ei hätää. Olen pahoillani että odotit minua turhaan. Sovitaan huomenna uusi tapaaminen". Ja samassa hetkessä kaikki oli jälleen hyvin. Paremmin kuin hyvin. Eppu kirjoitti vain <3 ja palasi hymyillen ja väsyneenä sänkyynsä.