Urheiluhärpäkkeitä

Musiikki on tärkein härpäkkeeni

Tunnustaudun väline-, tekstiili-, ja härpäkeurheilijaksi. Paheksukoon kuka tahtoo, minä viis veisaan. Ymmärrän, että voidakseen urheilla ja liikkua, ei ihminen välttämättä tarvitse kummoisia varusteita, esimerkiksi kävelemiseen tai kotijumppaan voi ryhtyä ilman mitään erityisvaatetta tai välinettä.
Kävelemistäkin voi kummasti kuitenkin piristää, tehostaa tai tsempata hankkimalla esimerkiksi hyvät kengät, toimivat tekniset vaatteet, kävelysauvat, sykemittarin tai rytmikästä musiikkia korviin vai muutamia esimerkkejä mainitakseni. Hyvä lenkkikaveri on tietysti myös ihan mukava piriste! 

Lajivalinnat vaikuttavat kaikkiin liikuntaan liittyviin lisäosiin. Joissakin lajeissa oikeat suojavarusteet ja laadukkaat välineet ovat pakollisia. Itse en koskaan ole huippu-urheilijaksi päässyt itseäni tituleeraamaan, mutta himoliikkujana tai ajoittaisena liikunta-addiktina olen tehnyt tietoisen valinnan, että laitan vähäiset harrastusrahani hyvillä mielin laadukkaisiin liikuntavälineisiin. Kai sitä voisi rahansa tuhlata turhempaankin.


Viimeisimmät ihanuuteni

Ostan mielelläni laadukkaita kuntosali- ja jumppavaatteita. Niissä on mukava liikkua, ne eivät kiristä eivätkä purista ja pysyvät hyvin yllä. Vaate poistaa iholta kosteuden ja olo pysyy mukavana. Liikun paljon ja pesen vaatteita paljon. Vaatteet pitävät kuosinsa ja värinsä. Rikki niitä ei saa millään. Värit saattavat hieman haalistua. 

Hyvät urheiluvaatteet tukevat suoritusta, tekniset vaatteet pitävät lämpimänä ja kuivana. Oi kuinka inhosinkaan lapsena hiihtoa, mutta ihmekös tuo kun oli äidin vanhat monot, äidin sukset ja paksu toppatakki. Ei se vieläkään nautinto ole, mutta oikeat vetimet tekevät siitä huomattavasti siedettävämpää.

Uusi ihana urheiluvaate lisää motivaatiota ja iloa, uuden urheiluvaatteet testaaminen helpottaa kummasti sohvan imusta irrottautumista.
 

Flowlink siirtää tulokset koneelle

Vaatteiden lisäksi olen koukuttanut itseni sykemittariin. Menossa taitaa olla kolmas Polar -sykemittari. Ensin mittasin vain sykettä, nyt sykemittarini kertoo myös suorituksen maksimi -ja keskisykkeen, kulutetut kalorit ja rasvan osuuden niistä. Sykemittarini tekee myös kuntotestin ja laatii minulle kunto-ohjelman. Kun sykemittarini unohtuu kotiin tai reistaa (mitä se on valitettavasti tehnyt viimeaikoina tosi paljon) tuntuu kuin kuntoilisin puolialastomana.

Ennen pidin kirjaa kuntoilustani yllä manuaalista taulukkoa, mutta nyt on käytössä todella loistavia sovelluksia ja sosiaalisia verkkoyhteisöjä, missä suorituskirjausten lisäksi saan tsemppiä kavereiltani. Eniten pidän HeiaHeiasta. Sen käyttäminen on helppoa ja vaivatonta.

HeiaHeia

Viimeaikoina olen testaillut erilaisia gps-paikantamiseen perustuvia kuntoilu- ja juoksusovelluksia, mutta niistä en vielä ole löytänyt toimintavarmaa versiota. Ehkä minun kuntolenkkini sijoittuvat poikkeuksellisen haastavaan maastoon tai juoksen liian nopeasti, mutta aina jossakin vaiheessa minun ja satelliitin väliltä on hävinnyt yhteys. Ehkä jonakin päivänä vielä.

Osa urheilua on terveellinen ruokavalio ja uni. Myös näitä toimintoja monitoroin sovelluksien avulla, välillä aktiivisemmin ja välillä satunnaisemmin. Tietysti minulle tulee myös pari urheilulehteä, joista ammennan lisää tietoa ja ideoita, niin tai ainakin katselen kuvia uusista kivoista jumppakuteista.

Onhan minulla toki myös niitä ihan oikeita välineitä. Sukset, luistimet, rullaluistimet, kävelysauvat, jumppakuminauhat, tasapainolauta, voimatanko, nilkka- ja käsipainot, jumppapallo, sulkapallo- ja squashmailat. Taloudesta löytyy vielä koripalloja, jalkapalloja, koripalloteline, laskettelusukset ja monot. Tietysti myös hyppynaru ja polkupyörä. Ja vielä ihmettelen miksi meillä on niin ahdasta kaikkien näidenkin tarvikkeiden kanssa.

Jokaisella kai on omat harrastuksensa, intohimonsa tai sijoituskohteensa. Sijoituskohteena kuntoilu ja liikunta ei liene yhtään hassumpi. Ainakaan meille jotka päivät ja usein illatkin kyhjötämme koneiden äärellä.

Salilla

 Pieniä lapsia lukuun ottamatta kuntosalilla tapaa ihan kaikenlaisia ja –ikäisiä ihmisiä. Lapsiakin olen nähnyt ja kauhulla pelännyt, ettei vaan sattuisi mitään. Joskus aikuistenkin touhuja saa pelätä, en haluaisi todistaa kun joku liiskaantuu painojen alle, kaataa laitteen tai napsauttaa lihaksensa poikki. Eniten ahdistaa katsella rajojaan kokeilevia miehiä. Nämä miehet ovat yleensä nuoria ja liikkuvat salilla 2-4 hengen porukoissa. He eivät turhia lämmittele. Ryhmässä ähistään isoilla painoilla miesten koosta tai kunnosta huolimatta. Painoja on niin paljon kuin vahvin heistä jaksaa nostaa ja pienimmätkin pusertavat naama punaisena ja suonet pullistuen samoilla painoilla. Onneksi heillä on kuitenkin toisensa, joskus joku on tarpeeksi miehekäs pyytääkseen kavereita pelastamaan kun maitohapot iskevät. 

Samat miesporukat valloittavat jonkun nurkan salista tuskallisen pitkäksi aikaa, yksilöurheilijat suoriutuvat pisteestä huomattavasti nopeammin, koska heidän ei tarvitse välillä parantaa miehistä maailmaa. Naisille pitää antaa tässä kohdin kehuja, silloinkin kun he tulevat sinne ryhmissä he hoitavat hommansa suhteellisen nopeasti. Naisista tuskallisimpia ovat ne jotka tykkäävät vaan istuskella kuntosalin vempaimissa ja tuijotella telkkaria, lukea lehtiä tai näprätä kännykkäänsä. Istuskelun ja lehdet voisi hyvin hoidella myös salin sohvanurkkauksessa. 

Omalla salillani ainakin 80 prosenttia ihmisistä tervehtii toisiaan. Uudet asiakkaat tunnistaa siitä, että he eivät vielä ole oppineet  tervehtimään kuin korkeintaan henkilökuntaa ja siviilistä tuttuja ihmisiä. On toki muutamia erityisihmisiä, jotka elävät ihan omissa maailmoissaan, eivätkä tunnu koskaan tervehtivän ketään ja ovat mestarillisia katsomaan ohi tai kääntämään päänsä sattuessaan kohdille.

Salilla käyvät kaiken malliset ihmiset, on lihaksikkaita, luuviuluja, pullukoita ja kaikkea näiden väliltä. Joku käy salilla kuntoutuakseen, toinen laihtuakseen. Kaikki eivät siis todellakaan tule sinne pullistelemaan, itse asiassa ainakin minun käyttämälläni salilla ne pullistelijat ovat kovin vähissä. Salilla näkee myös kaiken karvaisia asusteita. On jättimäisiä t-paitoja, huppareita ja tiukkaakin tiukempia trikoita. Itse tykkään, että vaate hengittää ja tuntuu mukavalta liikkuessa. Myönnän, että värikkäät vaatteet piristävät ja uusi urheiluvaate voi piristää treeniä kummasti. Ei ole synti jos haluaa salillakin näyttää hyvältä, mutta on mielestäni myös täysin sallittua tulla sinne ihan sellaisena kuin haluaa. Ainoa mikä minua ärsyttää on pinttyneen hien haju. Hiki saa salilla haista, mutta jos pesee salivaatteita vain kaksi kertaa vuodessa niin saa minulta lisänimen, kuten eräs Hikimies on saanut. Hänen lähellään ei voi treenata, koska siinä ei pysty hengittämään. 

Ihailen salilla ihmisiä, jotka tekevät harjoituksensa määrätietoisesti ja sinnikkäästi. Ihmisiä, joilla on jokin päämäärä siinä äheltämisessä, olkoon se sitten mikä tahansa. Ne kuntoilijat jotka nauttivat itsensä rääkkäämisestä ovat myös ilo seurata. Kaikkein ihastuttavinta on seurata niitä pullukoita, jotka ahkeran työn tuloksena muuttuvat silmieni edessä paitsi hoikemmiksi myös selvästi iloisemmiksi. Ryhti paranee ja hymy hiipii helposti kasvoille. Heistä minä haen inspiraationi ja heidän ryhmäänsä haluan kuulua. Onhan se toki myönnettävä, että salilla kulutettujen tuntien aikana olen oppinut ihailemaan ihmisiä, joilla lihakset erottuvat ja keho on ryhdikäs, kunhan lihakset pysyvät kohtuullisina.

Suloisia ovat myös mummot ja papat, jotka pitävät itsensä vetreinä ja liikkuvina saliharjoittelulla. Heillä ei ehkä ole käytössään raskaimmat painot, mutta heidän sinnikkyytensä on ihailtavaa. Perässä tullaan!