One size

Uusiokäytän ja kierrätän moneen kertaan vatuloitua ja vatkattua aihetta, koska muuttuneen kehonkoostumukseni myötä asia on taas alkanut minua kihertämään, jopa aavistuksen kiukuttamaan. Minulla on pakottava tarve avautua vaatteiden koista ja kokomerkinnöistä. 

Laihtumisen ja vartaloni koon muuttuessa vaatekoot ovat muodostuneet täysin käsittämättömäksi viidakoksi. On toki aivan superihanaa kun pitkästä aikaa pukeutumistani säätelee kukkaroni eikä kiloni. Ylipainoiselle vaatevalikoimat ovat yllättävän suppeita ja vanhoillisia, tietysti myös runsaat muodot ja makkarat rajoittivat kovin tyköistuviin vaatteisiin ihastumista. Jotenkin oli noloa pyöriä siellä Big is Beautiful, Generous tai Great Girls osastoilla, jo pelkät isojen tyttöjen mallistojen nimet ovat mielestäni jotenkin korneja. Eikö vaan voitaisi tehdä yleismalliston vaatteista isompia kokoja ja siten antaa isojenkin ihmisten kuulua samaan porukkaan sen sijaan, että karsinoidaan heidät sinne peränurkkaan? Siis samanlaisia, mutta isompia vaatteita samasta rekistä. Sinänsä ihana idea on eräs isojen tyttöjen oma vaateketju, joka on ottanut käyttöönsä omat kokomerkinnät, missä normaalikaupan XXL-kokoisen ihmisen vaatteet ovat ehkä M-kokoisia. Suloinen idea, mutta tuleeko siitä oikeasti kenellekkään mitään voittajafiilistä pukeutua S- tai M-kokoisiin telttoihin, typerää itsensä huijaamista se vaan on minusta. Edes ravintolan narikasta ei narikkalapun kadottua ole mielekästä pyytää S-kokoista takkia, jos sokeakin näkee otsallaan, että ihminen on kookas. Jos haluaa itseään huijata ja muilta ennen L-kirjainta esiintyvien X-kirjaimien lukumäärän salata, niin voihan ne kokomerkintälaput leikata kokonaan irti, eikö?

Laihduttuani ostin alkuun aina vanhasta tottumuksesta liian isoja vaatteita yleensä sovittamatta, koska en ollut päässyt vielä irti sovituskoppiketutuksesta edes ajatustasolla. Seuraavaksi etenin vaiheeseen, jossa vein aina liian isoja vaatteita sovituskoppiin. Kun sitten teki mieli hyppiä tasajalkaa riemusta tai nipistellä itseäni mahduttuani ensimmäisen kerran M-kokoiseen vaatteeseen olin uuden ongelman edessä. Päädyin aina raahaamaan kahta tai kolmea eri kokoista vaatetta sovituskoppiin. Eri valmistajien vaatekokoja ei nimittäin voi mitenkään vertailla keskenään, joskus jopa saman valmistajan vaatekoot tuntuvat olevan hihasta tempaistuja. Aivan sama ovatko vaatteet kalliita merkkivaatteita vai halpisketjujen tuotteita, kokomerkinnät ovat lähes aina täysi mysteeri. Onko kaikilla vaatevalmistajilla heikkouksia matematiikan kanssa? 

Teippiharja

Kaulahuivi

Surkuhupaisimpia ovat mielestäni kuitenkin One size eli yksi koko kaikille -merkinnät. Enää ei niinkään puhuta yhden koon sukkahousuista (koska sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan), mutta muuten tämä OZ-merkinnän täytyy olla hauska sisäpiirivitsi, koska  en voi ymmärtää miksi sitä nykyään tungetaan niin moniin tuotteisiin. Jotenkin vielä ymmärrän, että merkintä löytyy vaatteidenkaltaisista tai asusteiksi luokiteltavista tuotteista esimerkiksi huiveista, pipoista, venyvistä sormikkaista tai kertakäyttösadeviitoista. Mutta kun merkintä löytyy teippiharjasta, sateenvarjosta, tukkarenksuista tai kengännauhoista, jään pohtimaan mihin tuotteiden oletetaan mahtuvan? Ja kuinka pahalta tuntuu, kun se one size -tuote ei mahdukaan? Mielestäni ei voi ilolla kaupitella nahkatukkaiselle tai kolmenmillin siilitukalle tukkarenksuja.
Tai mitä jos oikeasti olet todella pitkä- tai nakkisorminen eivätkä ne sormikkaat olekaan sopivat. Eniten tietysti mietin, että miten voi merkitä pikkuisen teippiharjan one size koska on olemassa paljon isompiakin teippiharjoja? Voisiko one size -merkinnät joko jättää kokonaan pois tai korvata no size -merkinnällä? 

Ehkäpä tulevaisuudessa keksitään vartaloskanneri, jonka läpi kävellään astuttaessa vaatekauppaan tai ehkä tulevaisuudessa kaupat siirtyvät pelkästään verkkoon. Kaupassa saisimme automaattisesti juuri meille sopivat vaatteet suoraan sovitettavaksi tai suoraan kassiin. Ei niitä vaatteita sittenkään voi suoraan kassiin laittaa, kyllähän ainakin me naiset haluamme jatkossakin kuitenkin tuntea miltä vaate tuntuu yllä, miltä se näyttää peilistä ja tietysti haluamme kuulla mitä makutuomariksi lähtenyt kaverimme on siitä mieltä.