Stunthommia

Time flies

Opiskeluni käynnistyi. Opiskelen pääsääntöisesti omatoimisesti eli luen kurssikirjoja, joista sitten laadin tehtäviä, esseitä ja käyn tenteissä. Yhteen kurssiin sisältyy noin 3-5 tuntia verkkoluentoja. Kaikki muu jää itselle. Jostain syystä joukkoviestinnän tutkimus ei nyt vielä ole minua imaissut mukaansa, en ole löytänyt vielä flowta siihen suuntaan.

Yhtä kurssikirjaa kuljetan päivittäin mukanani töihin, tarkoituksena olisi tauoilla ja luppohetkillä lukea sitä. Opiskelu on työnantajani tukemaa ja minulla on lupa käyttää jopa työaikaa opiskeluun muiden töiden salliessa. Kyseinen kirja on saanut matkustaa jo tuhansia kilometrejä, mutta johdantoa pidemmälle en ole päässyt. Töissä on ollut kiirettä, kaikki ikuisuus projektit ovat yllättäen muuttuneet todella mielenkiintoisiksi.

Kurssiin kuuluu kolme kirjaa, joiden perusteella kirjoitetaan essee. Tänä viikonloppuna piti hoitamani ainakin yksi kirjoista. Sen sijaan olen tehnyt pihatöitä, haravoinut, lenkkeillyt, tehnyt kasvohoidon, siivonnut, käynyt salilla, lakannut kynsiä, katsellut elokuvia ja tietysti nököttänyt tietokoneella. Nytkin on pakko kirjoittaa blogia, ihan pakko.

Keksin kummasti stunttehtäviä kun jokin epämieluisa asia odottaa pois hoitamista. Toisaalta hieman mukavammat, mutta silti ikävät hommat hoituvat vielä ikävämmän asian painaessa päälle. En oikein osaa olla harmistunut koska kotonakin moni ikuisuus projekti on tullut tänä viikonloppuna hoidettua. Kalmanrajan lähestyessä iskee paniikki, joka toivottavasti saa vipinää töppösiin ja minut hylkämään stunthommat.