Pinnallista asiaa

Alku kesästä pohdin blogissani kokovartalohelle meidän suomalaisten hellepukeutumista, perustelin sen olevan meille erityisen vaikeaa, koska hellepäiviä on niin vähän tai ei laisinkaan. Otin kantaa mielestäni liian paljastavaan pukeutumiseen ja erityisesti kahden tytön äitinä olin huolissani nuorten naisten pikkuruisista vaatteista, jotka paljastavat usein liikaa. Anonyymi kommentoi minua keskenkasvuiseksi ja pinnalliseksi ihmiseksi. 

Nyt kesän ajan kommenttia makusteltuani, olen miettinyt, mikä on pinnallista ja mikä tärkeää, syvällistä. Onko keskenkasvuista, jos ihminen pohtii miten pukeutuu asiallisesti ja tilaanteen vaatimalla tavalla? Vai onko se pinnallista? Mielestäni on ajattelematonta ja kypsymätöntä pukeutua vaikkapa liian paljastaviin tai tilanteeseen sopimattomiin vaatteisiin. Arkipäivän tilanteissa valtaosa ihmisistä hallitsee pukeutumisen, varmasti 98% kaikista ihmisistä voidaan luokitella normaaliksi. Tämä enemmistö sisältää silti hyvin paljon persoonallisuutta ja erilaisuuttakin. Juhla- ja erikoistilanteet (joiksi helle Suomessa voidaan luokitella) ovat paljon vaikeampia. Virallisten juhlakutsujen pukukoodeineen pitäisi olla helppoja. Silti presidenttiä kättelee Itsenäisyyspäivän vastaanotolla aina joukko koodista viisveisaavia vieraita. Kun kutsussa ei ole pukukoodia, kuten harvoissa perhejuhlien kutsuissa on, pukeutumiskysymys on vaikea. Sitä vaikeammaksi pukeutuminen muodostuu, mitä vieraampia ovat juhlien järjestäjät. Oman suvun juhlista on kokemusta, mutta työkaverin tai koulukaverin häihin on jo vaikeampi valmistautua. Toisen mielestä vaikkapa ristiäisiin voi puketua farkkuihin ja toisen mielestä se on loukkaavaa. Kun pukeutumista miettii ja on epävarmoilla vesillä, ei mielestäni ole ollenkaan tyhmää kysyä kutsun esittäjältä, miten juhlaan tulisi pukeutua. Jos kysyminen on mahdotonta ja pukeutumisessa pitä arpoa suuntaa, itse pukeutuisin mieluummin hieman liian juhlavasti kuin liian arkisesti.

Uskon, että Anonyymi-kommentoija piti minua pinnallisena, koska on olemassa ihmisiä, joiden mielestä on aivan sama miten pukeutuu. Heille vaatetus on täysin yhdentekevää. Kommentista tuli myös vahvasti esille käytännöllisyys. Olen nainen ja rakastan vaatteita. Ymmärrän, ettei kaikilla ole samanlaista intohimoa vaatteita kohtaan. Silti käytännöllisyys ei mielestäni sulje pois toimivuutta, laatua tai kauneutta. Esimerkiksi urheiluvaatteista maksan mielelläni paljon kolmesta syystä; ensinnäkin laadukas urheiluvaate kestää käyttöä ja pesua edullista tai alunperin urheilukäyttöön suunnittelematonta vaatetta paremmin. Laadukas urheiluvaate on usein myös teknisesti toimivampi ja tekee urheilusta mielekkäämpää, turvallisempaa ja helpompaa. Kolmantena kriteerinä pidän vaatteet ulkonäön antamaa lisäintoa, uusi ja mielekäs urheiluvaate kannustaa lähtemään urheilemaan ja toisaalta miellyttävää vaatetta tulee käytettyä useammin kuin vaatetta, jossa ei viihdy. 

Mietin vielä askeleen pidemmälle pukeutumisen pinnallisuutta tai syvyyttä. Onko ihminen, joka itse ei pidä vaatteista tai arvostaa ainoastaan käytännöllisyyttä sen syvällisempi kuin ihminen joka miettii pukeutumista ja arvostaa kanssa ihmisiään pukeutumalla asiallisesti (toisinsanoen ehjiin, puhtaisiin ja tilanteeseen sopiviin vaatteisiin)? Tässä Anonyymi-kommentoija mielestäni epäonnistuu; hänen olettamuksenaan on, että ulkonäköänsä pohtivat ihmiset ainakin jossakin määrin ovat pinnallisia."Hyvin pukeutuvat" saattavat olla hyvin vähän kiinnostuneita omista vaatteistaan tai pukeutumisestaan, he vain toimivat oppimallaan tavalla. Pukeutuminen on mielestäni hyvin pitkälti kasvatuksen ja elinympäristön tuotos. Toisella puolella maapalloa sademetsässä ja Suomen Lapissa pukeudutaan syystäkin eri tavalla. Erot ovat pienempiä erilaisia perheitä, työpaikkoja ja asumisaluita verrattaessa, mutta selvästikin ne ovat havaittavissa. En voi kiistää, etteikö varallisuuskin asettaisi ehtoja pukeutumiselle, mutta jos katsomme keskivertoa poissulkien äärimmäisen rikkauden ja köyhyyden ei varallisuudella ole pukeutumistyylin kanssa niin isoa merkitystä.

Rantapukeutumista Barcelonassa

Pinnallisia pukeutujia on takuulla olemassa ja on olemassa ihmisiä, jotka arvostelevat toisia ihmisiä heidän pukeutumisensa tai muiden ulkoisten asioiden perusteella. Minustakin on ihana istuskella kahvilassa ja tarkkailla ihmisiä ja toki myös ihmisten pukeutumista. Myönnän jopa arvostelevanikin. Silti sisimmässäni ymmärrän, että vaatteet eivät tee ihmistä, eikä ketään tulisi arvioida pukeutumisen perusteella. Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen hellepukeutumista koskevaan aiheeseen, pukeutumatta jättämistä voi arvostella ja säädyllisesti puketumista voi mielestäni peräänkuuluttaa, on kiusallista nähdä liikaa paljasta pintaa julkisilla paikolla uimarantoja, -halleja tai muita vastaavia paikkoja lukuunottamatta.