Penni vai sentti

En pysty sanomaan "sentti ajatuksistasi". Sentti on senttimetri eikä toimi kaltaisellani markka-ajan lapsella kuten sen pitäisi. Ajatuksissani ajattelen rahasentit kirjoitettavaksi c-kirjaimella, mikä taas juontaa juurensa Amerikan vuodelta. Niin vanha en ole, että kertoisin kuudella ostoksiani, varsinkaan nyt kun todellisesti pitäisi varmaan kertoa neljällä. Joskus arjen ankeudessa tosin mietin pankkitilini loppusummaa markkoina, koska siitä tulee jotenkin varakkaampi olo. 

Kuva: cartinafinland.fi

Raha on kumma juttu. Siitä ei vaan yleensä ihan hirmuisesti puhuta, sen puutteesta kyllä. Joskus tuntuu, että sukulaiset ja ystävät tietävät toisistaan todella intiimejäkin asioita, mutta pankkitilin saldo on asia, josta ei vaan puhuta.  Arvuutellaan, kellä on ja kellä ei. Aina se ei näy päälle päin. On ihmisiä, jotka antavat itsestään äveriään kuvan, todellisuudessa heidän varallisuutensa on miljoonia miinuksella. Heillä saattaa olla hallussaan omaisuutta, joka tosi paikan tullen pitäisi muuttaa rahaksi ja sitten oltaisiinkin ihan yhtä p.a.kuin me muutkin. Toisena ääripäänä ovat ne Roope Ankat, jotka tykkäävät rahasta ihanina seteleinä ja kolikoina, tai numerosarjoina tilillä. He elelevät usein suhteellisen vaatimattomasti, jopa kituuttaen. Kun kutsu ajasta iäisyyteen saapuu, siirtyy omaisuus jälkipolvien hassattavaksi tai pahimassa tapauksessa valtio hassaa sen omaisuuden. Kumpi lienee pahempi?

Rahasta ei puhuta myöskään ansaintamielessä lähimpien kanssa. Verotietoja ei kukaan mukamas lue, mutta kummasti tiedetään ketkä ovat listojen kärjessä. Rahattomuudesta voi puhua, tai pikemminkin narista ja voivotella, mutta harvoin kuulee kahvipöytäkeskusteluissa puhuttavan palkankorotuksista, bonuksista tai perinnöistä. Niistä ollaan hissukseen, ehkä omalle ruokakunnalle tarjotaan päivällinen ravintolassa tai kaverille drinksu baarissa. Työpaikoilla yhteisöllä on mielikuva siitä kuka porukasta saa eniten ja kuka vähiten (palkkaa), todellisuus on joskus kuitenkin yllättävää. On ikävää, että naiset edelleen ansaitsevat samasta työstä, jopa vaikeammasta tai työläämmästä työstä, keskivertomiestä vähemmän. En lähde tässä nyt sivujuonteisiin vanhempainvapaan tai kotihoidontuen maailmaan, mutta niin kauan kunnes miehet alkavat kaljamasun tilalla kantaa vauvoja ja puskevat niitä itsestään ulos, naiset häviävät tälläkin rintamalla - ainakin rahataloudellisesti. 

Raha ei tee onnelliseksi, tai näin väitetään. En pysty ottamaan kantaa, koska en ole sellaista hetkeä vielä kokenut, etteikö pieni extra olisi tarpeen. Erään ennustajan mukaan en koskaan tule sellaista kokemaankaan. Toisaalta en ole opiskeluaikojeni jälkeen joutunut kituuttamaankaan. Sen verran ikävää se kituuttaminen ja toisen armeliaisuuden varassa eläminen oli, että opiskelut jäivät lyhyiksi. Rahaa teki mieli. Rahalla on rauhoittava vaikutus. Sukanvarteen tungettu tuo valheellisen turvallisuuden tunteen. Pahanpäivän varalla ei ole merkitystä kun asiat oikeasti menevät pieleen. Lause "se on vain rahaa" - ei toimikaan aina. Aina ei voi rahalla korvata, paikata tai kuitata. 

Ehkä senkin vuoksi haluan edelleen sanoa "penni ajatuksistasi", koska ajatusten jakaminen on paljon arvokkaampaa kuin mitä rahalla voi koskaan saada.