Käsilaukku

Käsilaukku tai jokin muu laukku on takuulla ainakin naisille yksi tärkeimmistä esineistä, ainakin meille joille on siunaantunut jälkikasvua tai meille, joilla on taipumus olla varautuneita myös yllättäviin tarpeisiin. En ymmärrä, miten miehet tai erityisesti isämiehet voivat tulla toimeen ilman laukkuja. Frendit sarjan Joeylla oli yhdessä jaksossa Man Bag, jonka hän koki erityisen hyödylliseksi, kunnes hän ymmärsi sen leimaavan hänet homoseksuaaliksi. Maailma, edes New York, ei ollut tuolloin vielä valmis miesten laukuille, joita nykyisin jo toki näkyy melkoisen paljon enemmän ja ihan heteroseksuaaleillakin. Miehet usein valitsevat repun, salkun tai tietokonelaukun, mutta lähinnä niitä käytetään vain arkisin. Harvoin mies kantaa laukkua aina mukanaan, puhumattakaan, että miehellä olisi iltalaukku baarikierroksella mukanaan. Miesreppanat joutuvat tunkemaan kaiken tarvittavan taskuihinsa. Ehkä tämä on toisaalta myös vienyt kehitystä eteenpäin, matkapuhelimiin on tungettu kamerat ja muut värkit, jotta miehillä olisi kevyemmät taskut. Myös puhelimien koko on pienentynyt kummasti. 

Naisen käsilaukun ulkonäkö kertoo kantajastaan paljon. On naisia, joilla on kymmeniä käsilaukkuja, joilla he asustavat vaatetustaan. Sitten on niitä, joilla on pääsääntöisesti vain se yksi veska, jota uskollisesti raahataan paikasta toiseen kunnes laukku kaipaa vaihtamista. Itse olen lähempänä tätä yksiavioisuutta kuin jatkuvaa vaihtamista. Laukkuja on muutama, mutta kantamani tavaran määrä tekee sisällön vaihtamisesta työlään projektin ja laukkujen rakenteen vuoksi tavaroiden etsiminen laukusta vaihdoksen jälkeen on kiusallisen työlästä. 

Uskollinen laukkuni

Laukun ulkonäköä enemmän kertoo sen sisältö, joskin luulisin, että suurin osa naisista kantaa suhteellisen samankaltaista sisältöä mukanaan. Vaikka usein naureskelen maailmanloppuun varautuville survivalisteille, kannan käsilaukussani mukana kaikenlaista ihan varmuuden vuoksi. Aina se kaikenlainen ei tule omaan käyttöön vaan olen pelastanut muitakin ihmisiä pienissä arkipäiväisissä kommelluksissa ja sattumuksissa.

Kaksi tärkeintä asiaa, jotka minulla on aina mukana ovat avaimet ja rahapussi. Jos näistä jompi kumpi puuttuu, niin olen pulassa. Myös puhelin on aina mukani, usein kaksi, koska minulla on erillinen työpuhelin. Kuten useilla naisilla, myös minulla on mukani aina muutama huulirasva, huulipuna ja puuteri. Kerran laskin käsilaukkuuni kertyneiden huulipunien määrän, niitä oli 18 kappaletta. Ei ihme ettei kotoa enää löytynyt huulipunia! Ne painovatkin jo ihan kiitettävästi, puhumattakaan siitä tilasta minkä ne veivät. Tietysti laukussani on aina myös kynä, ehkä kaksi tai kolmekin. Ilman kalenteria en tule toimeen, olen pari kertaa yrittänyt siirtyä perinteisestä puhelimen kalenteriin, mutta vielä en ole pystynyt hylkäämään paperikalenteria. Jos kalenterini katoaisi, olisin hukassa. Laukustani löytyy myös laastaria ja varsinkin kesäisin myös rakkolaastaria. Tällä hetkellä siellä ei ole enää desinfiointi ainetta, mutta on kosteuspyyhkeitä. Kesällä mukana on aina myös aurinkolasit ja niiden kotelo. Viimeisen parin vuoden aikana olen kantanut myös kuulokkeita mukanani, siten voin koska tahansa kuunnella musiikkia puhelimellani. Yleensä minulla on pieni paketti nenäliinoja, pari pikkuhousun suojaa ja tietysti särkylääkkeitä. Lisäksi minulla on laukussa pieni taskulamppu ja kesällä aurinkovoidetta, usein myös hyttyskarkoitetta. Ja tietysti pieni ompelusetti. Yleensä minulla on muutama tukkarenksu ja hakaneula, talvella aina heijastin ja varasukkahousut. Nykyisin olen kantanut mukana myös muistitikkua, käsivoidetta ja käyntikorttikoteloa.

Elämäni on jälleen siinä pisteessä, että olen aloittanut uuden käsilaukun metsästämisen. Vanha laukku on jo väsynyt ja kulahtanut. Onko se ihmekään tuota tavarapaljoutta raahatessa? Metsästystä on kestänyt jo jonkun aikaa, sopivaa ei vaan löydy helpolla. Käsilaukut ovat hieman kuin miehet, sen oikean tietää heti kun sen näkee. En valitse laukkua vaan laukku iskee minulle silmää.