torstai 29. elokuuta 2013

Jäässä

Jäässä ja tunnoton.
Toteenkäyneitä painajaisia.
Vähän kyyneleitä,
sisällä umpisolmuja ja suoraa huutoa.

Miksi kukaan haluaa olla aikuinen?
Niin nopeasti se ampuu suoraan omille jaloille.

Pidän itseni kiireisenä, sillä..
Yksin hiljaisuudessa ajattelen liikaa.
Suru saavuttaa ja satuttaa.
Rimpuilen irti, yritän paeta.

Hiljaisuudessa, yksinäisyydessä se iskee
epäreilusti, takavasemmalta se yllättää.

2 kommenttia:

  1. Onneksi sulla on kyky käsitellä ja purkaa asioita näin. Kauniisti muotoiltuja ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. <3 kai se on jossain kohdassa kohdattava kaikki tunteet silmästä silmään ja elettävä ne todeksi. Toivottavasti niitä voi käsitellä pala palata, omien voimien mukaan.

    VastaaPoista

Sana on vapaa