Kevät

Ensimmäisenä sen huomaa siitä, että päivä pitenee pikkuhiljaa. Aamulla ehdin päivä päivältä lyhyemmän matkan ennen kuin katuvalot sammuvat ja eräänä päivänä ehdin kotiin ennen kuin ne syttyvät uudelleen. Kun on edetty siihen päivään, että aamulla herätessä ei enää tarvitse sytyttää valoja, ollaan jo perillä keväässä. Lintujen laulu kiihtyy maaliskuusta lähtien. Jossakin vaiheessa siihen turtuu, mutta ensimmäiset kerrat ovat joka kerta yhtä sykähdyttäviä.  

Yöt voivat olla vielä kylmiä, mutta aurinkoisina päivinä lumikasat hupenevat silmissä ja jääpuikot ensin pitenevät kunnes vihdoin sulavat kokonaan. Pelloille ilmestyy mustia laikkuja, metsään pälviä. Lämpimässä auringonpaisteessa voi haistaa roudan sisältä kumpuavan sulavan maan tuoksun.

Päivällä sulaneet lammikot jäätyvät öisin, aamulla on ihan pakko ritisyttää lätiköt rikki. Lapset alkavat lutrata lätäköissä ja rakentavat puroja lammikosta toiseen. Hiekoitus hiekka rahisee kenkien pohjissa ja auton renkaissa. Kadut pöllyävät ja valmistavat meitä siitepölyn saapumiseen. Pienet lumikuurot eivät enää kerrytä lunta vaan tuntuvat kuiskivan "hei hei, nähdään ensi talvena". 

Sateet sulattavat lumia auringonpaistettakin tehokkaammin. Luonto saa vettä, jota se tarvitsee uuden kasvun aloittamiseen. Ensin kurkistaa aurinkoisen seinämän krookus, pian näkyy jo leskenlehtiäkin ja vihdoin puiden ensimmäiset lehdet alkavat vihertää. Joskus silmut tuntuvat ilmestyvän yhden yön aikana ikään kuin salaa.

Jonakin aamuna huomaan västäräkin, toisena aamuna joutsenia tai kurjen. Takapihan oravan harmaus alkaa kadota. Tuulikaapista löytyvät kevään ensimmäiset muurahaiset ja hämähäkit. Jonakin lämpimänä päivänä näen ensimmäisen sitruunaperhosen. 

On ihanaa pujottaa tennarit jalkaan ja arkistoida paksut talvitakit, kengät, pipot ja lapaset. Ensimmäiset pisamat ilmestyvät nenän päähän, juuri siihen aurinkolasien alapuolelle. Ihmiset hymyilevät enemmän, askel on kevyempi ja elämä tuntuu helpommalta. Rakastan kevättä, kuinka kukaan voisi olla rakastamatta!