Syntymäpäivä

Lapsena kutkutti odotella omia syntymäpäiviä tai nimipäiviä. Joskus jopa vatsaa kipristi kun jännitti niin kovasti. Äitiäkin auttoi mielellään järjestelyissä ja vaikken muistakaan, niin varmasti minäkin suunnittelin omia syntymäpäiviä jo puoli vuotta aikaisemmin. Höpötin takuulla asiasta kunnes vanhempani olivat raivon partaalla. Ainakin omat lapseni aloittavat kesäisistä syntymäpäivistään haavelemisen heti joululahjojen jälkeen.

3 kynttilää

Lapsena ja nuorena tuntui upealta täyttää yksi vuosi lisää. Muistan elävästi, miten hienoa oli täyttää seitsemän, sehän tarkoitti, että pääsin kouluun syksyllä. Seuraava upea hetki oli kymmenen ikävuoden maagisen rajapyykin saavuttaminen, kaksinumeroinen luku tarkoitti, että oli jo iso tyttö. Sain kymmenvuotislahjaksi kultasormuksen, sellaisia eivät pikkulapset saa. Seuraavaksi odoteltiin ripille pääsyä. Rippijuhlat saattaa olla murrosiän hauskin pakollinen kuvio. Käytännöllisesti katsottuna rippijuhlien jälkeen tunsin itseni jo lähes aikuiseksi (tosin ilman mitään aikuisten huolia). Ei liene vaikea arvata, että seuraava merkittävä hetki oli täysi-ikäisyyden saavuttaminen, joka tapahtui minulle ilman suurempia siihen liittyviä traditioita. Olin ulkomailla, missä alkoholia sai käyttää vasta 21-vuotiaana enkä päässyt auton rattiinkaan vasta kun kotiuduttuani reissusta. Ensin tosin piti hankkia autokoululle rahoitus, jonka hankin baarissa työskentelemällä. Taidan olla yksi harvoista ihmisistä, joka on viettänyt ensimmäiset hetkensä baarissa tiskin toisella puolella, työn parissa. No, vahinko on tullut sittemmin korjattua.

Kuva Google Images

Alle kolmekymppisenä syntymäpäivät menivät vielä ihan mukavasti, mutta kolmenkympin kriisi iski vyön alle synttäribileiden jatkoilla, kun joku keksi soittaa Frederikin Kolmekymppisen. Tuntui niin aikuiselta, että ahdisti. Kaiken lisäksi Frederikin musiikki on surkuhupaisan ällöttävää. Jossain vaiheessa omat syntymäpäivät muuttuivat enemmän työlääksi ja stressaavaksi päiväksi leipomisineen ja siivoamisineen. Puhumattakaan siitä bonuksesta, että ikääntyy. Lahjoista pidän tietenkin, kukapa ei lahjoja rakastaisi, mutta huomion keskipisteessä paistattelu ei ole mielestäni ole yleensä mukavaa. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vakavammaksi tulevat juhlapuheet ja bileetkin muuttuvat rauhallisemmiksi ja tylsemmiksi. Mielelelläni näen sukua ja ystäviä, mutta ehkä mielummin ihan tavallisena päivänä, ilman synttärihössötystä. Juhlat voin skipata ihan mieluusti lahjojen menettämisen uhallakin. Taidan olla sitä merkkipäivänä "matkoilla" -tyyppiä. 

Kuva Me Naiset

Unelma syntymäpäiväni voisi olla jossakin todella kaukana lämpimässä maassa. Herkullinen aamiainen meren äärellä, leppoisaa vesiurheilua ja mukana vain tärkeimmät ihmiseni. Paljon aurinkoa eikä mitään ennalta suunniteltua ohjelmaa. Ei hössötystä ja juhlahumua. Vain mukavaa stressitöntä yhdessä oloa kaukana arkirutiineista. No, ehkä pieni lahjapaketti päivällispöydässä ja pieni kuppikakku, jossa yksi kynttilä ja lasi laadukasta shampanjaa.