torstai 21. maaliskuuta 2013

Kohtaaminen (jatkoa Ohituksille)

Mies ajatteli naista usein. Liian usein. Hän mietti naisen tuoksua, katsetta ja kosketusta, mutta ennen kaikkea hän pohti tapaisiko hän naista enää koskaan. Tervehtisikö hän naista? Tietysti hän tapaisi ja tervehtisi, hehän työskentelivät samassa rakennuksessa, olivat olleet samassa kokouksessa ja jutelleet matkalla parkkialueelle. Mies mietti oliko naisella ollut sormuksia? Oliko nainen vapaa? Eniten mies ajatteli naisen silmiä. Silmät olivat lempeät ja katse hellä. Oliko mies voinut tulkita naisen kokouksen aikaiset eleet ja katseet niin väärin? Matkalla pysäköintialueelle nainen oli kuitenkin vältellyt miehen katsetta ja vaikuttanut niin helpottuneelta käynnistäessään auton ja kaasuttaessaan kohti viikonlopun viettoa.  

Mies ei saanut unta, hän pohti mielessään mahdollista seuraavaa kohtaamista. Miten hän voisi käyttäytyä mahdollisimman luontevasti, paljastamatta, että tuo ihana nainen kummitteli jatkuvasti hänen ajatuksissaan. Olisiko se sitten kamalaa jos nainen huomaisi hänen kiinnostuksensa? Eikö hän toisaalta juuri sitä toivonut? Mitä hän siis pelkäsi? Mies arveli, että torjutuksi tai naurunalaiseksi joutuminen oli pahinta mitä voisi käydä. Oliko se niin kamalaa? Oliko hänellä mitään hävittävää?

Yöllä mies näki unta naisesta. Unessa nainen puhui hellästi ja näytti viehättävältä. Nainen istui hänen vieressään ja hänen kätensä oli naisen ympärillä. Mies muisti vielä aamulla unen ja sen mukanaan tuoman onnellisen ja rauhallisen olon.

  * * *

Viikonlopun aikana nainen päätti kuvitelleensa miehen katseet, kosketukset ja hänen aistimansa väreilevän sähkön. "Kaikkea se väsymys ja yksinäisyyden tunne saakin aikaiseksi." Nainen vietti viikonlopun tavanomaisesti, mutta huomasi sunnuntai-iltana miettivänsä miehen mahdollista kohtaamista maanantaina valitessaan aamuksi vaatteitaan. Nainen sovitti avarakauluksista paitaa, mutta tunsi olonsa siinä liian tyrkyttäväksi. Sama paita oli ollut hänellä töissä useasti. Nyt piti näyttää huolitellulta, rennolta ja .... ääh. Nainen tunsi ärtymystä, koska mies ja hänen katseensa olivat selkeästi sekoittaneet hänen ajatuksiaan.

Aamulla nainen huomasi hymyilevänsä ajatellessaan töitä. Normaali maanantai ahdistus muuttui jännittäväksi kihelmöiväksi odotukseksi mahdollisesta kohtaamisesta miehen kanssa. Nainen selitti itselleen haluavansa vain selvittää oliko hän kuvitellut perjantaina kaiken vai tuntuiko miehen katse vielä erityiseltä, voisiko jännitteen aistia yhä?

Työpäivä soljui omalla painollaan, nainen vilkuili kelloaan hermostuneesti ja töiden tekeminen tuntui tahmealta. Jokainen oven kolahdus ja tuntematon askellus sai naisen parantamaan ryhtiä ja kostuttamaan huuliaan. Tunnit kuluivat liian nopeasti. Ei vilahdustakaan miehestä, vaikka nainen teki muutaman ylimääräisen kierroksen käytävillä. Hieman ennen kello viittä nainen päätti luovuttaa ja lähteä kohti kotia. Viimeinen mahdollisuus kohtaamiseen hupeni kun nainen astui tyhjään hissiin. Nainen tuijotti itseään peilistä, sieltä tuijotti pettynyt, väsynyt ja yksinäinen nainen. Nainen, jonka elämän kohokohta oli lasi viiniä iltasella romanttisen elokuvan kera. "Mitä sinä oikein odotit?" Nainen päätti lopettaa romanttisten elokuvien katsomisen, niistä saa selkeästi luotua itselleen harhoja ja turhia pettymyksiä. Nainen astui ulos hissistä ja päätti mennä vuokramaan itselleen illaksi jonkin kauhuelokuvan tai dekkarin. Nainen pysähtyi ulko-ovelle etsimään autonavainta käsilaukustaan ennen hyiseen pakkaseen astumista, kun hän huomasi miehen laskeutuvan rappusista ja suuntaavan kulkunsa kohti samaa ovea. Hetken ajan nainen suunnitteli lähtevänsä pakoon. Korvissa suhisi ja nainen tunsi punan nousevan kasvoilleen. Naisen käsilaukunhihna katkesi ja puolet käsilaukun sisällöstä valui ulos laukusta ja levisi sisäänkäyntiaulan lattialle. "Voi miten noloa!"

 * * *

Mies näki aamulla toimiston ikkunasta kun nainen saapui töihin. Mies seurasi ikkunasta naisen kävelyä. Miten suloiselta nainen näyttikään häärätessään auton lämmityslaitteen johtojen kanssa. Miehellä oli tiukasti aikataulutettu päivä, jonka hän vietti siirtyen palaverista toiseen. Iltapäivän palaverissa mies piirsi sydämen kalenterinsa sivulle. Kellon lähestyessä jo viittä mieheltä menivät ohi tuotantoennätyslukemat hänen miettiessään joko nainen oli lähtenyt kotiin. Palaverin päätyttyä mies näki, että naisen pieni vihreä auto oli vielä parkkipaikalla. Mies päätti kasata kaikki miehuuden rippeensä ja varastaa vähän naapuriltakin. Mies tiesi missä yrityksessä nainen työskentelee ja päätti mennä pyytämään naista kanssaan kahville tai lasilliselle tai jotakin. Nyt ja heti. Toimistolla ei varmaankaan enää olisi edes paljon muita ihmisiä todistamassa hänen mahdollisia pakkejaan. Mies pukeutui ja kiirehti rappuja alaspäin kohti naisen toimistoa. Mies hengitti syvään oven ulkopuolella, sulki hetkeksi silmänsä ja käänsi oven kahvaa, sydän hakkasi aivan liian villisti. Ovi oli lukossa. Kukaan ei tullut avamaan kun mies soitti kelloa, toimisto oli tyhjä. Aukioloaika oli päättynyt kello 16. Mies oli yhtä aikaa helpottunut sekä pettynyt, sydän rauhoittui hetkeksi. Hetken kuluttua mies muisti, että naisen auto oli ollut kolme minuuttia sitten vielä parkissa, nainen ei siis voinut olla kaukana. Mies juoksi kohti portaita ja alas rappusia. Nainen oli sisääntuloaulassa, miehen ja naisen katseet kohtasivat. Mies oli unohtanut jännityksen hetkeksi, nyt sydän hakkasi jälleen kiivaasti ja mies huomasi hengästyneensä juostuaan rappuja. Vai hengästyttikö tuo nainen häntä?

Naisen käsilaukku hajosi tai putosi tai jotain. Käsilaukun sisältö levisi pitkin lattiaa. Mies ei kysynyt voisiko auttaa vaan ryhtyi auttamaan. Nainen ja mies toimivat äänettömästi, keräsivät pudonneita tavaroita kuin olisivat aina työskennelleet yhdessä. Kun tavarat oli kerätty he nousivat ylös saman aikaisesti. Nainen oli kauniimpi kuin koskaan. Hiuskihara oli valahtanut naisen kasvoille ja se peitti hänen toisen silmänsä. Mies pyyhkäisi karanneet hiukset pois naisen kasvoilta ja kohtasi naisen silmät. Hän ei enää tuntenut epävarmuutta vaan sulki naisen syliinsä ja suuteli naista hellästi. Nainen vastasi miehen suudelmaan.

4 kommenttia:

  1. Oi miten kaunista tekstiä! Tykkäsin tästä jatkostakin. :)

    VastaaPoista
  2. :) mie vähän menin riman alitte; tää oli tämmöstä yliromantisoitua hömppää kun halusin lukijoiden toiveita jatkosta toteuttaa. Alkuperäinen ajatus oli suru siitä miten paljon ihmiset ohittavat toisiaan, koska eivät puhu avoimesti tunteistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuus on joskus ihan hyvästä, näkee eri näkökulmia eri teksteistä. Enemmän se ensimmäinen kolahtikin, mutta tämä taas oli tällaista siirappista tekstiä - ei kamalaa alkuunkaan, tunteet pysyivät hyvin mukana. Kiitos kun kirjoitit tämän, hih. :)

      Poista

Sana on vapaa