Epänaisellisuuksia

Käyn harvoin ruokakaupassa ja laitan ruokaa alle kymmenen kertaa vuodessa. Osaan kyllä (kohtuullisesti), mutta puoliso hoitaa yleensä nämä asiat. Minä toimin ruoanlaiton muusana ja ideoiden antajana, joskus harvoin apukokkina. Voin kattaa pöydän ja valita viinin. Avaan viinin tuulettumaan.
Leivon kyllä ja pidän leipomisesta. Leipoisin useamminkin, mutta koska leivonnaiset ovat parhaita tuoreena ja sisältävät niin paljon kaloreita, leivon yleensä vain kahvikekkereitä ja muita vierailuja varten. Leipominenkin on alkanut hieman lipsua, mies on alkanut hoidella erityisesti suolaisten tarjoamisten väsäämisen, eiköhän kohta meillä mies vie tämänkin kategorian.

En tule toimeen ompelukoneen kanssa. Eva kurttuilee minulle ja pelkkä lankojen laittaminen voi viedä tunnin. Suoriudun juuri ja juuri simppelien verhon helmojen ompelusta. Inhosin ompelukoneita jo peruskoulussa yli kaiken. Isomummon poljettava Singer on ollut mielestäni kaikkein kiehtovin ja luotettavin laite. Virkkuukoukku on jäänyt patalappuvaiheeseen. Neulonta sujuu tyydyttävästi, kaulaliinat, villasukat ja lapaset syntyvät tarvittaessa, mutta saahan niitä kaupastakin ja jopa lankoja edullisemmin. Miksi siis hankkisin niskajumia?

Inhoan rikkaruohojen kitkemistä tai kaikenlaista puutarhan hoitoon liittyvää särpäämistä. Istutan kyllä nätisti kesäkukkia ruukkuihin ja haravoin, mutta muuten minulle sopisi erinomaisesti japanilainen kivipuutarha. Ruohonleikkurin kanssa tykkään huristella, kunhan paarmat ja itikat pysyvät loitolla. Kaikenlaiset omat yrttiviljelmät, marjapuskat ja salaatit eivät minua kiinnosta. Pihaltamme löytyy helppohoitoinen raparperi, yksi kituva ruohosipuli ja kattava määrä nokkosia, joita en kuitenkaan kasvata tarkoituksella. Omenapuusta haaveilen, mutta todennäköisesti sekin jäisi kitukasvuiseksi.

Siivoan, pesen pyykkiä ja järjestelen asioita. En pidä näistä töistä. Tykkään kuitenkin puhtaista vaatteista ja siististä kodista, joten tartun imuriin ja pyöritän pesukoneita. Ikkunoidenpesu on tuskaa, koska ikkuna ei koskaan ole täydellisen puhdas, aina löytyy joku viiva tai täplä. Inhoan uuninpesua, tykkään pakastimen sulattamisesta ja mattopyykistä (kunhan ne paarmat ja itikat jälleen pysyvät loitolla). Viimeiset kuukaudet olen luistellut kotihommista ja onnistunut koko ajan paremmin katsomaan sormien välistä miehen ja lasten siivoamista. Tähän voisi tottua, joskin olen kokenut hetkiä, jolloin olen kokenut itseni lähes tarpeettomaksi.

Sisustaminen on ihan hauskaa, valitettavasti sekin olisi mukavampaa jos en luovuudella joutuisi kompensoimaan alimitoitettuja budjetteja. Maalaan ja tapetoin, erityisen hyvä olen purkutyössä. Ei akkuporakonekaan ihan vieras ole ja vasaran kanssakin olen tehnyt tuttavuutta. Jostain syystä nämä miesmäisemmät puuhat ovat minulle mielekkäämpiä. Luulen, että pitäisin halkojen hakkuusta ja tiedän, että puusaunan ja takan tulien virittäminen on kaltaiselleni tulisielulle ihan himohommaa. Olisipa meillä edes takka!

Teen myös mielelläni lumitöitä, ainakin ne kymmenen ensimmäistä kertaa talvessa. Vaihdan auton renkaat usein itse, osaan pestä ja vahata auton. Osaan yleensä käyttää teknisiä ja elektronisia laitteita. Pidän autoilusta, nuoruudessa tuli pyöritettyä autoa ihan kiitettävästi kilpaa poikain kanssa. Viihdyn kuntosalilla, penkkiurheilussa ja minulla on harrastusurheilussakin ihan miesmäinen kilpailuvietti. Vetäisin itseni mielummin sisulla maaliin maratonilla (jonne en kuitenkaan ole aikeissa mennä) kuin myöntäisin tappioni ja keskeyttäisin. 

Silloin tällöin koen olevani hyvin epänainen. Vaikka ystävättäreni kadehtivat onneani istua aina valmiin ruokapadan äärelle, minäkin harmittelen kun en voi ottaa osaa keskusteluun karjalanpaistin oikeaoppisesta valmistamisesta. Ellen tykkäisi niin kovasti romantiikasta, meikeistä, vaatteista, koruista, askartelusta ja miehistä, niin voisin olla huolissani estrogeenin ja testosteroiinin tasapainosta kropassani.