Kiitospäivä

Ensi viikolla vietetään Amerikan Yhdysvalloissa kiitospäivää. Wikipedia kertoo, että myös Kanadassa, Grenadassa ja Japanissa on omat versionsa kiitospäivästä, kaikkia vietetään syystalvella. Alun perin kiitospäivää vietettiin maahanmuuttajien sadonkorjuun juhlana tai Kanadassa pitkästä vaelluksesta selviämisen juhlana. Vieläkin kiitetään sadosta, mutta myös kaikesta muusta hyvästä, jota elämä on kullekin tarjonnut. Kiitospäivänä perheet kokoontuvat yhteen. Tarjolla on perinteisesti ainakin kalkkunaa ja kurpitsapiirasta. Marraskuun viimeisenä torstaina vietettävää kiitospäivää seuraa Black Friday, joka käynnistää joulusesongin ja kassakoneet laulavat silloin iloisesti.

 

Olen itse kerran viettänyt kiitospäivän juhlaa amerikkalaisen perheeni luona. Päivästä on jäänyt mieleen amerikkalaisen jalkapallon seuraaminen ja tietysti perinteiset herkut, jotka eivät kuitenkaan minun makunystyröitäni kutkutelleet. Perhe ei ollut kovin uskonnollinen, enkä ainakaan muista, että olisimme mistään erityisesti kiitelleet toisiamme tai Luojaa. Jonkinlainen ketjutus yhdistää jenkkien syksyn juhlia; Halloweenin kurpitsat siirtyvät piiraaseen Kiitospäiväksi ja Kiitospäivän kalkkunaa syödään jälleen jouluna.

Viime vuosina Suomeen on pikkuhiljaa ujutettu Halloweeniä ja Pyhän Valentinuksen päivää, joskin jälkimmäinen on meillä laajennettu romanttisesta rakkaudesta kokonaisvaltaiseksi ystävänpäiväksi, varmastikin pelkästään kaupallisista syistä. Toistaiseksi en ole vielä törmännyt yrityksiin markkinoida meille suomalaisille kiitospäivän juhlaa, vaikka sen konsepti lienee uskonnollisin näistä kolmesta, ja siten sen sujauttaminen kalentereihimme voisi olla helppoakin. 

 Kiittämisen opetteleminen voisi tehdä hyvää meille suomalaisille. Ei sen tarvitsisi olla ylitsevuotavaista epäuskottavaa heruttelua. Pieni, asiallinen ja uskottava kiitos omille läheisille riittäisi. Kiitos, että olet olemassa, pidän sinusta. Asian ääneen sanominen tuntuisi hyvältä. Miksi meillä kehutaan ihmistä vuolaasti vain kun hän jää eläkkeelle tai kuolee?  

Kiitospäivänä arvioidaan myös taaksejäänyttä vuotta. Vaikka aina todetaan, että vanhoja on turha muistella, pieni vilkaisu taaksepäin voi auttaa jäsentämään myös tulevaisuuden suunnitelmia. Tämä toimii myös erinomaisesti hyvänä itsensä kiittämisen kanavana. ”Hyvä minä, olen jälleen selvinnyt tästäkin vuodesta ja kaikista sen kieroista juonista.” Suomalainen saattaa vielä muistaa kiittää kaveria, mutta itsensä arvostamisesta lähes kaikki suomalaiset saavat ala-arvoisen arvosanan. 

Minä olen kiitollinen perheestäni, sukulaisista, ystävistäni. Olen kiitollinen omasta ja muiden terveydestä. Olen kiitollinen kodista ja työstä. Olen selviytynyt hienosti kuluneesta vuodesta.