Mainoskakkaa

Sisustusvinkit eteisen kaaoksen hallintaan pitäisi kieltää lailla. On aivan sama onko kyseessä ylihintainen sisustuslehti tai tv-ohjelma, niin lapsiperheiden eteisiin kohdistuvat jutut ovat aina pelkkää puppua. Millainen perhe tulee toimeen kahdella parilla kenkiä, kolmella takilla, lierihatulla ja värikkäällä sateenvarjolla? Mihin on kaikki saappaat, nappulakengät, pipot, hanskat, kaulurit, korvalaput, sadetakit, villapuvut ja kurahousut tungettu kun on otettu se sievä kuva edustuseteisestä? Siihen yhteen koristeelliseen pahvilaatikkoon ne eivät mahdu. Minimalismi ei vaan toimi Suomen olosuhteissa. Ainoa toimiva sisustusvinkki on isot liukuovet joiden taakse voi kaaoksen peittää. Oikeastaan heitän haasteen jollekin sisustusarkkitehdiksi opiskelevalle, eteisestämme saisi loistavan väitöskirjan aiheen (jos sisustusarkkitehdit nyt yleensä mitään väitöskirjoja laativat).

Toinen asia, mitä en vaan kykene ymmärtämään ovat ripsivärimainokset. Kuinka tyhminä voivat suuret kosmetiikkayhtiöt meitä kuluttajia pitää? Luulevatko ne oikeasti, että emme tajua, että kaikki pidentävät, tuuheuttavat, erittelevät ja megasuperoivat maskarat on mainoksissa huitaistu joko tekoripsien tai ripsipidennysten pinnalle. Ehkä yhdellä ihmisellä sadasta on oikeasti niin pitkät ripset ja harvoin juuri sillä ihmisellä on kosmetiikkayhtiön mainoksiin muutoin sopiva ulkomuoto. Oikeus toteutuu jos todella perunanenäisellä ihmisellä on kauniit pitkät ripset kompensoimassa kokonaisuutta.

Ennen ja jälkeen filosofialla tyrkytetään yhä vaan tuotteita. Ennen kuvassa kalpealla ihmisellä on vaaleat liian pienet vaatteet, hän seisoo huonossa ryhdissä ja pullistaa vatsansa äärimmilleen (minäkin voisin helposti poseerata kuvassa mukamas viimeisilläni raskaana). Yleensä kuvassa ihmisellä ei ole meikkiä ja hiukset roikkuvat, kuvan valaistus on ihan kamala, kuvattavan ilme on surkea.  Jälkeen kuvassa sama ihminen on ryhdikäs, ruskettunut, hiukset ja meikki on huoliteltu. Kuva on kenties otettu mairittelevammasta kulmasta, kohteella on tummat hyvin istuvat vaatteet ja nyt vatsaa hieman imaistaan sisään ja poskia vedetään lommolleen.  Henkilö hymyilee onnellisena.  Jälkeen kuva on usein otettu kauempaa. Photoshop –käsittellyt kuvat ovat ihan oma lukunsa. Tätä systeemiä pitäisi hyödyntää toisin päin. Näyttää kuva nätistä tytöstä tai komeasta nuorukaisesta ennen kuin ryhtyivät käyttämään esimerkiksi tupakkaa, huumeita tai söivät itsensä pulleiksi – voisi toimia huomattavasti paremmin.

Siivousaineet tekevät mainoksissa kiiltävää jälkeä kevyellä pyyhkäisyllä. Todella törkyinen hella tai kalkkiset kaakelit puhdistuvat kun suihkuttaa pesuainesprayn pintaan, odottaa minuutin ja pyyhkäisee. Aurinkolasit ovat tarpeelliset häikäisyä torjumaan. Joko meillä on erityislaatuista likaa tai jälleen kerran minua on huijattu. Meillä lika vaatii lihasvoimaa, hikeä ja jopa varsin jämeriä hankaustyökaluja ennen kuin se häviää. Harvemmin on aurinkolaseja tarvittu. 

Valehtelija, valehtelija elokuvassa Jim Carreyn esittämä isä ei kyennyt hetkeen päästämään suustaan edes pientä valkoista valhetta.  Olisipa kerran vuodessa vuorokausi, jolloin mainostajat voisivat puhua ja näyttää vaan totuuksia. Ei tekisi mieli jääkaapille kun herkkumainoksissa olisi vaan ylipainoisia finnisiä ihmisiä, hampurilaisravintolan mainoksessa tuote näyttäisi harmaalta lätyskältä, ryppyvoide mainoksessa ei olisi kauneusleikattuja Hollywood tähtiä, partavaahtomainoksessa kaveri saisi ikävän viiltohaavan partaterästä ja siiderimainoksessa ei leijuttaisi vaan mätkähdettäisiin turvalleen.