Ikäviä ihmisiä

Kaikkia ei voi ikinä miellyttää eikä meistä kukaan ole täydellinen (eivätkä ainakaan yleensä ne, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä). On olemassa paljon todella pahoja ihmisiä, rikollisia, väkivaltaisia tai muuten onnettomien olosuhteiden pilaamia sieluja. En pidä itseäni toisia parempana, eikä minulla oikeasti ole oikeutta arvostella ketään, mutta ajattelin nyt kuitenkin avautua tietynlaisista ihmistyypeistä, jotka aika ajoin onnistuvat aiheuttamaan minulle mielipahaa. Jos luulet, että olet joku kuvaamani tyyppi, niin erehdyt pahan kerran. Näistä tyypeistä kukaan ei ole oikeasti olemassa, vaan kaikki ovat useamman saman kategorian edustajien yhteensulautumia.

Minä vain 

Minä vain ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu. Tai saattaa jopa kysyä, mutta ei kyllä ole tippaakaan kiinnostunut vastauksestasi tai kuuntele sitä. Tämä ihminen voi puhua itsestään päiviä, viikkoja ja vuosia. Jos omat reposteltavat asiat loppuvat hän lainaa kätevästi naapurin asioita ja esittelee ne ominaan. Tämä ihminen kuvittelee maailman kaikkeuden pyörivän vain hänen vuokseen. Hän ei voi kuvitellakaan, että joku ei haluaisi olla hän. Minä vain elää ihan omissa harhoissaan ja kuvittelee, että kaikki miehet ja naiset ihailevat häntä ylikaiken. Eikä Minä vain tajua edes, jos hänelle yrittää piikitellä tai vihjailla ikäviä. Tämä ihmisrotu nauraa äänekkäästi omille vitseilleen, sukii pyrstösulkiaan ja on loppu viimeksi melko vähäisellä älykkyysosamäärällä varustettu. Omassa superlatiiveilla kyllästetyssä maailmassaan hän on kaunein, älykkäin, hauskin ja rikkain (köyhäkin Minä vain esittää todella rikasta). Jos haluaa näpäyttää Minä vain -ihmistä, pitää se tehdä hyvin suorasanaisesti töksäyttämällä. Siten, että tyhmäkin tajuaa. Voi kyllä olla hemmetin vaikeaa.

Kilpavarustelija

Kilpavarustelijan eli matkijanokittajan kanssa tulee aluksi toimeen ihan hyvin. Kaveri vaikuttaa mukavalta ja tuntuu jakavan kanssasi samoja intressejä ja harrastuksia. Kilpavarustelija kehuu kauniisti sinua ja omaisuuttasi. Jonkin ajan kuluttua huomaat, että kilpavarustelija alkaa hengata aina samoissa paikoissa, ostella samanlaisia asioita, harrastaa samoja asioita ja matkustella samoihin kohteisiin kuin sinä. Jossakin vaiheessa kilpavarustelijan touhu alkaa ärsyttää sinua, yritä siinä sitten olla yksilöllinen ja persoonallinen kun toinen tekee kaikkea juuri kuin sinä. Pahimmillaan kilpavarustelija alkaa aina pistää vähän paremmaksi. Jos sinä juokset puolimaratonin hän juoksee maratonin, jos sinä ostat kuohuviiniä hän ostaa shampanjaa ja sitä rataa. Kilpavarustelija-matkijanokittajia esiintyy myös pariskunnissa. Tiedättehän ne tuttavapariskunnat jotka hankkivat lapsiakin aina juuri samaan aikaan kuin te, jos te saatte vauvan, he pykäävät vähintään kaksoset. Kilpavarustelijoita on kiva vedättää, puhua hankinnoista, joita ei oikeasti ole tehnyt ja laittaa heidät tuhlaamaan puoliomaisuutta nokittamistuotteeseen. Älä ikinä erehdy lähtemään mukaan kisaan, sillä se ei lopu ikinä.

Imuri

Hyvä imuri toimisi tosi elämässä juuri niin kuin hän. Hän imee itseensä ihan kaiken ja kokee fyysistä kipua, jos kokee jäävänsä paitsi jostakin. Imuri on aina siellä missä tapahtuu, koska hänen pitää tietää kaikesta ja kaikista kaikki. Silloin kun tieto ei olekaan tarjottimella alkaa Imuri kiemurtelemaan, häntä häiritsee tavattomasti jos joku tietää jotakin enemmän kuin hän tai jos joku vaikuttaa salaavan häneltä jotakin. Voi sitä kiemurtelun määrää. Imuria saattaisi sietää, ellei se silloin tällöin tyhjentäisi pölypussiaan. Ikävä kyllä, imurit eivät osaa pitää tietoja itsellään. Imurit ovat usein pölöttäviä ja juoruilevia. Tokihan joskus osaamme arvostaa tietolähdettä, mutta Imurin lähellä kannattaa kertoilla varovaisesti omista asioistaan, ellei sitten tahdo niiden joutuvan yleiseen jakoon. Imuri ei yleensä ole pahan suopa, eikä ilkeä. Imuri on vähän reppana hölösuu, eikä siksi osaa hyödyntää tietojaan. Jos Imuri on älykäs niin juokse kovaa karkuun, älykäs imuri on vaarallinen.

Lapanen

Toisin kuin Imuri, Lapanen on aina vaaraton. Lapanen laahustaa ja velttoilee. Lapanen ei saa mitään aikaiseksi, paitsi täysin sattumalta. Lapasen lapsuus on mennyt äidin passaamana ja todennäköisesti Lapanen päätyy peräkammarin pojaksi tai kirjastonhoitaja vanhaksipiiaksi. Lapanen pukeutuu värittömästi ja syö mikroaterioita, tykkää kissoista ja pillimehusta. Lapaselle kaikki on oikeestaan "ihan sama". Lapanen kättelee tarjoamalla sitä kylmää ja velttoa kalamaista kättään, sängyssä Lapanen jatkaa kalalinjalla, Lapanen on täysin lahna sängyssä (joskin moni Lapanen taitaa elää ja kuolla neitsyen merkeissä). Lapanen on parhaimillaan ja pahimmillaan täysin näkymätön, hajuton, mauton ja NIIN hemmettin ärsyttävä et niitä ei oikeesti kestä kukaan. Paitsi niitten äiti.

Ämyri

Ämyri on muuten ihan mukava ihminen, mutta sitä ei vaan jaksa kauan. Ämyrillä on niin kova ääni, että lakisääteisesti tämän ihmistyypin lähellä ei pitäisi oleskella ilman korvatulppia. Ämyrillä on vain ja ainoastaan se namiskukkeli kaakossa asento äänihuulissaan. Uskon, että nämä ihmiset puhuvat ja huutavat unissaankin, tai ainakin kuorsaavat tosi kovaa. Näiden ihmisten seurassa myötä häpeä iskee usein, Ämyrit kun eivät osaa olla hissukseen kirjastossa, kirkossa tai sairaalassa. Noloa. Älkää vaan ikinä antako Ämyrille alkoholia. Jos Ämyri on äänekäs selvinpäin niin huppelissa Ämyriä ei kestä kukaan. Onneksi Ämyrillä on niin iso suuaukko, että sinne viina uppoaa usein nopeaa tahtia ja Ämyri sammuu usein nurkkapöytään ihan ensimmäisten joukossa. Yritä myös pitää Ämyri erossa Imurista. Jos Ämyri ystävystyy Imurin kanssa niin kaikki Imurin suputtamat jutut kuuluvat pian kovalla äänellä Ämyristä. Ämyrikään ei ole niitä luomakunnan älykkäimpiä, jos olisi niin ymmärtäisi pitää pienempää ääntä. Parhaimmillaan Ämyri on silloin kuin sillä on kurkku kipeä ja ääni käheänä.