Ihmisen paras ikä

Kotkan Varissaaren ranta kesällä 2010.

Lapsuudessani mummot ja vaarit olivat usein 40-50 vuotiaita, lapsia hankittiin keskimääräisesti paljon nuorempina kuin nykyisin. Mummot ja vaarit pukeutuivat kuitenkin sillon vanhoillisesti ja näyttivät usein tämän päivän 80-90 vuotiailta. HMMM, toisaalta minun lapsuuteni mummot ja vaarit ovat tämän päivän 80-90 vuotiaita, ilmeisesti siis ovat pysyneet tyylilleen uskollisina! Nykypäivän mummot ja vaarit pukeutuvat huomattavasti nuorekkaammin ja pitävät itsestään parempaa huolta. Tänä päivänä odotettavissa oleva elinikä on pidempi, kenelläkään ei ole kiirettä ryhtyä vanhaksi. Koko vanhus sanaa vältellään, puhutaan mielummin senioreista ja ikäihmisistä. Tuntuu, että vanhuus, viisaus ja varjossa istuminen ei enää olekaan tavoiteltava asia. Kukaan ei ole kiinnostunut kokeneiden mielipiteistä ja neuvoista, ei kaivata heidän elämän oppejaan tai kokemuksiaan.

Nuorison pukeutumista on aina sekä arvosteltu ja kauhisteltu, mutta toisaalta juuri nuoriso testaa usein pintamuotia ja ammentaa sieltä parhaita paloja muiden ikäryhmien käyttöön. Onhan se hyvä, että yhteiskunnalla on oma innokas testiryhmä, joka suurkuluttaa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Muut pääsevät helpommalla. Teini-ikäisenä tuntuu, että aika kuluu tuskallisen hitaasti. Odotat koko ajan, että ikä tuo tullessaan mahdollisuuksia kokea ja saavuttaa uusia asioita. Täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen ennen odotettiin, että ihminen saisi mahdollisimman pian yhteiskuntakelpoisen paketin kasaan. Ammatti, työ, koti ja perhe. Nykyisin osa nuorista edelleen haluaa mahdollisimman pian saavuttaa tämän yhteiskunnan odottaman kelpoisuuden, mutta osa osaa nauttia hieman kauemmin huolettomasta nuoruudesta. Osa heistä malttaa viettää välivuosia opiskeluista, opiskella ehkä pari kolme ammattia ja nauttia vapaudesta matkustaa, tulla ja mennä ennen rauhoittumista ja aloilleen asettumista. Tietysti näitäkin ihmisiä paheksutaan. Kaikkea paheksutaan. Ei ole hyvä jos lapsia hankitaan liian nuorena, mutta lähempänä neljääkymppiä esikoisiaan pukkaaviakin katsotaan kieroon.

Vaikka yhteiskuntamme on hieman vapautunut kaikenlaisesta ikä rajoittuuneisuudesta (ainakin eläkeikä tuntuu koko ajan karkaavan kauemmas ja kauemmas), niin silti tietyn ikäisten ihmisten oletetaan usein toimivan ja käyttäytyvän tietyllä tavalla. Ihmiset ihailevat usein nuorekkaita ihmisiä julkisesti, mutta toisaalta ainakin selän takana suputtelevat jos ihminen ei noudata jotakin opeteltua kaavaa tai normia. Esimerkiksi Aira Samulinin ikäänsä nähden hyvin nuorekasta ulkomuotoa ja elämäntyyliä yhtä aikaisesti sekä ihaillaan että paheksutaan. Moniko meistä kieltää koskaan miettineensä miltä hän näyttäisi ilman hiusväriä, meikkiä ja ikätovereidensa suosimissa vaatteissa? Monet maailman tähdet eivät tunnu muuttuvan iän myötä laisinkaan, heidän vartalonsa pysyy muuttumattomana - he eivät liho eivätkä kaljuunnu, heidän ihoaan eivät kiristä raskausarvet eivätkä rypyt, heidän rintansa pysyvät terhakkaina ja huulet muhkeina. Tiedämmehän me, että heidän ulkonäkönsä on kirurgien, personal trainereiden ja stylistien luomaa. Tiedämme myös, että se mikä punaisella matolla näyttää upealta ei paparazzien kuvaamana näytäkään niin upealta. Silti vertaamme itseämme usein näihin maailman tähtiin.

Itse luojamme on tehnyt maailmasta täysin epäreilun meille naisille. Elämme kyllä keskimäärin miehiä pidempään, mutta sen lisäksi miesten elämä on paljon vapaampaa ikäkriiseistä ja ulkonäköpaineista. Miehillä ikä vielä tuntuu nostavan heidän arvostustaan esimerkiksi työelämässä. Miehille suodaan myös lapsien saaminen kuolemaan asti, eikä kukaan paheksu jos heillä on itseään jopa 30 vuotta nuorempi puoliso. Sellaista miestä pidetään vain todellisena alfauroksena.

Naiset altistavat kehonsa raskauksille, synnyttävät ja imettävät. Heidän oletetaan silti pitävän koko ajan myös itsestään huolta, heidän pitää edustaa sitä kauniimpaa sukupuolta ja samalla esimerkiksi työelämässä taistella tasa-arvoisena miesten rinnalla (saadakseen 80% samasta palkasta kuin mies samasta työstä saisi). Jos naisella on itseään paljon vanhempi mies käyttää hän miestä hyväkseen odottaen perintöä ja jos puoliso on häntä reilusti nuorempi on nainen säälittävä puuma, joka todennäköisesti elättää nuorta rakastajaansa ja on niin tyhmä, ettei tajua tämän vain kytistävän perintöä.

Miesten ikäkriisi hoidetaan moottoripyörällä, urheiluautolla tai nuorella uudella vaimolla. Naisten ikäkriisiin auttaa hormoonikorvaushoito, laihdutus, kalliit ryppyvoiteet ja kaikenlaiset kauneushoidot, joilla yritetään palauttaa ulkomuotoa nuoruuden kuosiin. Okei oikei, myönnän, että osa miehistä erehtyy myös peittämään harmaitaan värjäilemällä hiuksiaan ja ryhtymällä yhtä äkkiä kuntoilemaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Miehet valitettavan usein tappavat itsensä sillä kuntoilulla. Naiset osaavat usein olla hieman hellempiä itselleen. 

Naisille oma vanhentuminen on takuulla vaikeampaa koska heille on asetettu paljon enemmän nuoruutta ihannoivia paineita, naiset mielestäni hyväksyvät puolisonsa vanhenemisen miehiä paremmin. Miehellä tuntuu olevan synnynnäinen kyky suhtautua omaan vanhemiseensa rennommin, mutta toisaalta heidän on joskus vaikea suoda myös puolisonsa vanhentuvan.
 
On ihan puppua väittää, että ikä olisi vaan asenne kysymys. Ei se asenne ketään oikeasti nuorenna tai vanhenna, korkeintaan sillä huijaa itseään ja muita. Ihminen voi vaikuttaa ehkä kymmenen vuotta itseään nuoremmalta tai vanhemmalta, mutta asenne ja ulkoasu ovat vain pintaa, lähempi tutustuminen paljastaa totuuden. Elettyä elämää ei voi ladata itseensä internetistä eikä sitä myöskään pysty imuroimaan pois.

Kumpa me ihmiset voisimme aidosti kokea ja tuntea elävämme aina juuri sitä parasta ikää. Nauttia juuri sen iän tarjoamista asioista. Nuorilla on kiire vanhemmaksi ja keski-ikäiset alkavat paniikinomaisesti painaa jarrua jokaisen synttärikakkuun lisättävän kynttilän myötä.