Oi Maamme

Minun kotimaani on pieni ja kaunis maa, jossa on paljon puhdasta ja koskematonta luontoa. Kotimaassani on neljä selkeää vuodenaikaa, jotka kaikki ovat minulle rakkaita. Syksyn ja talven pimeyden jälkeen osaamme arvostaa valoisia kesäöitämme.     

 Ilma on puhdasta, järvissä voi uida ja sieltä pyydystettyjä kaloja voi syödä. Maassa voi liikkua vapaasti ja turvallisesti lähes kaikkina vuorokauden aikoina kaikkialla. Lapset voivat kävellä kouluun ja vauvat voivat yhä nukkua vaunuissaan pihamaalla.

Isänmaassani koulutus ja opiskelu ovat edullisia, osin täysin maksuttomia. Myös perusterveydenhuolto on käytännössä ilmaista, ketään ei jätetä kuolemaan köyhyyden vuoksi. Toki maksamme näistä veroa tuloistamme. 

Maassamme ei ole rotusyrjintää, ei kastijärjestelmää. Naisia kohdellaan yhteiskunnassamme tasa-arvoisesti. Täällä ei tarvitse pelätä väkivaltaisia mielenosoituksia, eikä huumekartellien sodankäyntiä. Maassamme on ollut pitkään rauha. Maamme on saanut tunnustusta kansainvälisistä rauhanoperaatioista ja tekee jatkuvasti työtä maailman kriisipesäkkeiden purkamiseksi.

Kotimaassani on sananvapaus, täällä voi vapaasti ilmaista mielipiteitä. Ihmisistä pidetään kotimaassani huolta, täällä on todella vähän kodittomia eikä kukaan kuole nälkään. Toki maassamme on tapahtunut ja tapahtuu paljon pahojakin asioita, mutta maassa on toimiva oikeuslaitos, luotettavat poliisi, pelastus ja sairaanhoito. Pääosin elämä isänmaassani on rauhallista ja turvallista. 

Ihmiset ovat täällä hyvin rehellisiä. Valtaosa ihmisistä on rauhallisia, jopa hieman hiljaisia. Ihmiset ovat vaatimattomia, eivät ainakaan itseään suuremmin kehu. Ihmiset eivät helposti avaa sydämiään, mutta kun suomalainen sanoo rakastavansa, hän todella tarkoittaa sitä. Emme ehkä ole small talk –mestareita, mutta puhumme kun meillä on asiaa. Ihmiset osaavat täällä myös olla keskenään hiljaa ilman, että tunnelma on vaivaantunut. Suomalaiset ovat myös sisukkaita, eivät anna helpolla periksi. Tämä on näytetty sota-aikana ja se näkyy meissä edelleen, haasteet ovat tällä hetkellä rauhanomaisempia, mutta tiukan paikan tullen suomalaiset osaavat edelleen venyä.

Olen lähtenyt joskus hetkeksi pois, elänyt vuoden kaukana kotimaastani. Vuosi oli mukava ja viihdyin hyvin. Pärjäsin ihan hyvin ilman salmiakkia, Juhla Mokkaa, karjalanpiirakoita, korvapuusteja, rahkaa, xylitol purkkaa ja jopa ilman saunaa. Ehkä elämä olisi voinut jatkua sielläkin, mutta kohdallani vuosi kaukana vain vahvisti suomalaisia juuriani.  Kaipasin vuoden aikoja ja aitoja ihmisiä. Kaipasin omaa äidinkieltäni. Kaipasin sitä, että saatoin turvallisin mielien kulkea pimeällä kadulla yksinäni jopa yöllä. Olin ylpeä isänmaastani silloin ja ole ylpeä siitä edelleen, olen suomalainen.



Kuvat: Timo Hirvi