Autokuumetta ja kauppamiehiä

Minua on jo pitkään vaivannut autokuume. Minusta tuli maantiekiitäjä työpaikan vaihtamisen myötä ja uskollinen Rellukkani alkoi tuntua kömpelöltä bensa-ahmatilta. Syksyn myötä myös Rellun uskollisuusprosentit hiipuivat. Mokoman metallimuovihässäkän temppuilu teki elämästäni ajoittain kiusallisen epävarmaa ja huoltovisiitit minusta köyhän naisen. Vaikka arkimaanantaihin joskus kaipaakin pientä jännitystä, niin auton toimivuus ei ollut se toivomani efekti.  Sateisena syysiltana ikkunannostin hajosi ja seuraavalla viikolla avain ei suostunut mahtumaan virtalukkoon. Viimeiset pari kuukautta on sujunut rauhallisesti, Rellu taitaa tietää olevansa liipasimella, koska se on kulkenut keskimäärin sata kilometriä pidempiä matkoja tankillisella bensaa. 

Rakas kamala Relluni

Autokuumeeni on pysynyt kontrollissa tarkkailemalla autoliikkeiden ilmoituksia. En ymmärrä mikä niissä autoissa oikeasti maksaa? Joillakin autoilla on ajettu tuplasti niin paljon kuin Rellullani ja hinta on kymmenkertainen.  Vain siksi, että auto sattuu olemaan alle viisi vuotta sitten rekisteröity. Miksi autokaupoilla ei ole alennusmyyntejä? Olisin kovasti kiinnostunut jos joulun jälkeen olisi miinus 50 tai 70 prosenttia alennusta. 

Toinen ongelma on valinnan vaikeus. Mikä olisi hyvä merkki? Mikä on testivoittaja? Mihin minulla olisi varaa? Valinnan vaikeutta lisää se, että todellakin ymmärrän että hyvä ja halpa ovat kaksi eri autoa. Itsekin merkkiliikkeen huoltopuolella pari kesää viettäneenä tiedän, että kalleimmissakin merkeissä on olemassa maanantai kappaleita. Pitäisi kai luottaa naisen vaistoon, mutta toimiiko se auton valinnassa? Ostaako uusi auto takuineen vai maksaa puolet vähemmän sellaisesta autosta, jonka joku muu on ajanut liikkeestä ulos? Ihan liian monimutkaista. 

Valinnan vaikeus tai rahoituspolitiikka eivät kuitenkaan ole ne syyt miksi olen vielä pysytellyt tarkkailuasemissa autonhankinnassa.  En ole mennyt edes katsomaan autoja koska inhoan automyyjiä. Minulla on ollut vajaa kymmenkunta autoa ja aina olen kokenut autoa hankkiessani olevani tyhmä nainen. Ensin automyyjät puhuivat isälleni ja (anteeksi kielenkäyttöni) kusettivat samalla mennen tullen nuorta tyttöä. Myöhemmin automyyjät ovat ryhtyneet puhumaan puolisolleni ja jatkavat muuten samalla linjalla. Inhoan sitä, että kun esitän kysymyksen niin myyjä vastaa miehelleni. Viimeisintä autoa hankkiessani hoitelin kaupan viimeiset sopimusasiat yksikseni. Myyjä joutui vastaamaan minulle, tilanne ei ollut miellyttävä. 

Yritin miettiä jotakin sellaista tuotetta mitä naiset ja miehet käyttäisivät tasapuolisesti kuten autoja ja missä naismyyjät miehen ostaessa tuotetta puhuvat ainoastaan mukana olevalle naiselle, mutta en hitsi vie keksinyt yhtään. Miksi siis naisille ei voida myydä autoja, polkupyöriä, kameroita, tietokoneita ja muita tuotteita samalla tavalla asiallisesti? Jopa imuria ja pyykinpesutornia ostaessamme myyntipuheet on aina suunnattu miehille. 

On pakko mainita yksi naisorientoitunut miesmyyjä, johon olen törmännyt. Kyseinen kiinteistönvälittäjä soitti minulle ja onnitteli minua tekemämme tarjouksen läpi menemisestä. Olin tietysti innoissani. Kävimme läpi kaupanteon aikatauluja ja yksityiskohtia pitkään kunnes hän puhelun loppuvaiheessa totesi, että kaikki on selvää kunhan maksamme vain hieman (10000 mk) enemmän kuin olimme tarjonneet.  Pettyneenä totesin, että siihen emme ole suostuvaisia. Kiinteistönvälittäjä kehotti minua käyttämään naisellisia keinoja pehmittääkseni puolisoni suostumaan korotettuun hintaan. Ei syntynyt kauppoja sen nilkin avustuksella.