Sellaisena aamuna

Sellaisena aamuna olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Mikään ei onnistunut, sujunut eikä varsinkaan toiminut, paitsi herätyskello.  Kolmannen torkkuherätyksen jälkeen Sara pakotti itsensä kylmään kylpyhuoneeseen, suihkuun ei ollut enää aikaa, niinpä hän tyytyi pikaiseen aamupesuun.  Saran tukka olisi kaivannut pesua, mutta hän kietoi sen kireälle poninhännälle, niin tiukalle, että silmätkin saivat kaipaamansa luomien kohotuksen.  Pukiessaan Sara onnistui rikkomaan kahdet sukkahousut, toiset rikkoi karhea kantapään ja toiset lohjennut kynsi.  Kolmatta sukkahousupakettia ei ollut joten Sara liimasi silmänpaon kynsilakalla ihoonsa.

Sara päätti herättää itsensä kofeiinilla, mutta onnistui vain polttamaan kielensä kuumalla teellä. Tässä kohdassa olisi ollut aikalisän paikka, normi-ihminen olisi ymmärtänyt, että joku oli laskettanut kirouksen Saran ylle tai tehnyt temput voodoo –nukella, mutta kaiken sen kiireen keskellä Sara piti aamua itselleen melko tavanomaisena.  Häntä kenties hämäsi se, että hammastahnaa ei roiskunut vaatteille ja eyeliner levittyi halutulla tavalla. Seuraava takaisku iski vasta pysäköintialueella kun Sara huomasi unohtaneensa illalla jumpasta kotiutuessaan kytkeä Toyotansa lokilämmittimeen.  Sara oli pukeutunut turhan kevyesti ja sai nyt kärsiä unohduksestaan palellen.

Sisäinen autopilot ohjasi Saran töihin ja aamupäiväkin sujui rauhallisesti, työt olivat rutiiniluonteisia ja puhelin kiusasi häntä niukasti.  Syömätön aamupala kostautui vatsan äänekkäinä valituksina ja Sara hiipi katseita vältellen kanttiinikaapille suklaa ostoksille. Syntiset kalorit valuivat vatsaan ja katuvaisena Sara palasi huoneeseensa.  Oliko mitään lohduttomampaa kuin väsynyt tiistai aamupäivä? 

Sara päivitti asiakastietoja tilauskantaan ja ajoi raportin juuri päättyneen tammikuun myynneistä. Hulppea uusi verkkotulostin kurttasi neljännesriisin paperia raportin tulostuksen ja kopioinnin yhteydessä. Viiden minuutin työhön tuhlaantui puolisen tuntia ja Sara joutui kiirehtimään ehtiäkseen toimittamaan raportin kopioineen esimiehelleen Lasselle. Lasse Kallion työhuone oli kolmannessa kerroksessa ja Sara valitsi portaat hyvitykseksi syödystä suklaasta. Valitettavasti hetkellinen kunnostautuminen kostautui kun Sara horjahti ja Lassen odottamat paperit leijailivat pitkin portaita. Sara totesi, että paperit olivat esittelykelvottomia kastuttuaan kenkien kastelemissa portaissa.  Saran suusta kirposi perkele juuri kun Lasse ilmestyi portaiden ylätasanteelle kahvikuppi kädessään ja jäi virnistellen tarkkailemaan Saran toimia.  

-Ei niitä nyt siinä rappusilla olisi kannattanut lajitella, Lasse naljaili.  

-Uusi tulostin luuli olevansa silppuri, Sara yritti keventää.  -Mulla menee hetki ennen kuin saan uudet toimitettua.

-Ei mitään kiirettä, Lipponen ilmoitti junansa saapuvan ainakin puoli tuntia myöhässä, Lasse sanoi ja häipyi kokoushuoneen suuntaan.

Kerrankin Lipposesta oli jotain iloa ja hyötyä. Sara vei paperit silppuriin ja tulosti raportin uudelleen. Verkkotulostin ikään kuin vaistosi Saran kireyden ja toimi nyt moitteettomasti. Sara nitoi raportin ja valitsi hissin välttääkseen portaat. Hissin oven sulkeutuessa Sara päätti lähtevänsä lounaalle vietyään raportin samalla kun hän tuijotti peilikuvaansa oikoen otsalle karanneita hiuksiaan. Hissin oven väliin ilmestyi käsi ja Lipponen astui  hissiin. Sara ei voinut sietää Lipposta, miestä joka puhuessaan naisille ei katsonut silmiin vaan parikymmentä senttiä alemmas. Mies puhui tisseille. Lipponen oli viisikymppinen vatsakas mies, jonka maailmassa naisten paikka on kotona lasten parissa. Työelämässä kaikki naiset olivat hänelle sihteereitä joiden tärkein tehtävä oli kahvinkeitto ja toimiston sulostuttaminen, mieluiten lyhyissä hameissa ja avonaisissa paidoissa. 

-Mitä mimmi? Joko on sumpit pihisemässä? Lipponen aloitti. Sara hymähti ja virnisti väkinäisesti Lipposen pervolle sutjautukselle. Sara tuijotti tiiviisti raporttia ja yritti lähettää Lipposelle sanattomasti viestiä, että mikäli tämä halusi vielä huomennakin hengittää, niin nyt olisi hyvä hetki olla kerrankin ihan hiljaa.

Lipponen oli hiljaa, mutta hissin konehuoneesta kuului pamaus, hissin valot sammuivat ja hissi hyytyi kerrosten väliin. Siinä Sara sitten oli jumittuneessa hississä maailman kaikkeuden kenties ällöttävimmän keski-ikäisen aluepäällikön kanssa.

Sara painoi hälytysnappia, mitään ei tuntunut tapahtuvan. Lipponen kaivoi taskusta puhelimensa ja totesi, ettei puhelin löytänyt kenttää.