Tosi rakkaus

Miksi elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa rakkaus on aina niin täydellistä? Rakkaus tulee ja laittaa ihmisten elämän sekaisin, aiheuttaa hässäkän ja härdellin, mutta päättyy lähes poikkeuksetta aina onnellisesti. Erityisesti tytöille ja naisille syötetään jo lapsuuden satujen myötä unelmaa komeasta prinssistä, joka karauttaa ratsullaan pelastamaan pinteeseen joutuneen neidon ja yhdessä ratsastetaan kohti onnellista loppua. He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Teini-ikäisenä kirjat, elokuvat ja tv toistavat usein samaa kaavaa. Ensin mies ja nainen näennäisesti inhoavat toisiaan, tai toinen ihailee ja toinen inhoaa, lopuksi pari huomaa rakastavansa toisiaan ja yllätys, yllätys kaikki päättyy onnellisesti. Onhan se ihanaa, mutta minua ainakin harmittaa kun todellisuus ei vastaa näitä vaaleanpunaisia unelmia. Vai vastaako?

Jos oikein kovasti käytän mielikuvitusta, niin puolisoni ratsasti elämääni valkoisella Volkswagenilla ja juuri sillä hetkellä kun olin päättänyt elää loppuelämäni tai ainakin seuraavat viisi vuotta täysin ilman miehiä. En siis juurikaan innostunut hänen huomiostaan, vaikka ihan mukavaksi ihmiseksi hänet heti luokittelinkin. Eikös tämä ole jo ihan Hollywood ainesta? Ai ei vai? Päätin lopettaa puolisoni tapailemisen heti alkuunsa. Ilmoitin hänelle asiasta puhelimitse (olipa nolosti tehty, mutta huomioikaa, että silloin ei ollut kännyköitä, muuten olisin todennäköisesti lähettänyt vaan tekstiviestin, mikä olisi ollut vieläkin nolompaa). Puolisoni ei kuitenkaan niellyt tätä torjuntaa vaan karautti jälleen valkoisella Jetallaan vaatimaan selitystä yllättävälle viilenemiselle, joka sitten kääntyikin yllättäväksi lämpenemiseksi. (Tässä kohdassa Hollywood leffaa voisi soundtrackillä soida Katy Perryn Hot n Cold laulu). Tästä alkaa sitten se leffan söpöilykohtaus, missä kannettaan muuttolaatikoita, laitetaan ruokaa ja otetaan yhteisiä valokuvia. Kohtaus päättyy kosintaan. Lopuksi parin elämän onnea täydentävät lapset ja kenties elokuva päättyy sellaiseen vehreään puistokohtaukseen, missä perhe hassuttelee yhdessä kenties palloa tai frisbeetä heitellen. (Tästähän ei puutu kuin Willam Shatner).

Rakkaus on kauppalistoja, imurointia, ikkunan pesua ja nurmikon leikkausta. Rakkaus on maksamattomia laskuja ja kurahousuja tuulikaapin lattialla. Rakkaus on kiukuttelevia lapsia, nuhaisia neniä, oksennustauteja ja pohjaan palaneita kattiloita. Rakkaus on myös lämmin syli, halaus, aamu kiireessä vaihdettu suukko. Rakkaus on kaikkea muuta kuin romanttista hömppää jota meille tarjoillaan, tosi rakkaus ainakin. Vai onko? Onko elokuvien rakkaus vain kaunis satu?