Murphyn laki

Murphyn laki (http://fi.wikipedia.org/wiki/Murphyn_laki ),  ei itseasiassa ole ollenkaan niin pessimististä perimää kuin se puhekielessä mielletään. Itse ilmiö on useimmille meille kuitenkin tuttu, jos jokin asia voi mennä pieleen niin se usein menee. Kun yksi asia on pyllähtänyt niin tapahtumat etenevät aina sarjana. Esimerkiksi kodinkoneet hajoavat aina vähintään kolmen laitteen sarjoissa. Viive on yleensä maksimissaan kahden kuukauden luokkaa.

Kaikille tuttua on voileivän putoaminen maahan, tottakai se putoaa lähes poikkeuksetta voipuoli alaspäin. Tai se, että muutoin tyhjässä uimahallin pukuhuoneessa kahdella ihmisellä on vierekkäiset kaapit. Kun kotona särkyy lautanen tai lasi, se ei koskaan ole se enon syntymäpäivälahjaksi antama sysiruma vaasi, vaan takuulla kaunein kristallinen kuohuviinilasi tai juuri se ihana aamukahvimuki, mistä kahvi vaan maistuu kaikkein parhaimmalta.

Jos laittaa päälleen valkoiset vaatteet, juuri sinä päivänä roiskuu. Hamepäivänä onnistun lähes poikkeuksetta repimään sukkahousuni ja juhlapäivinä mikään määrä varasukkiksia ei tule riittämään. Juhlilla, varsinkin oma järjestämillä, on taipumus toimia Aku Ankkamaisena pahanonnen amulettina. Aivan varmasti jokin menee pieleen ja kuten kodinkoneet, myös juhlahässäkät saapuvat aina sarjoina. Olen onnistunut esimerkiksi pudottamaan täytekakun ja räjäyttämään kotikaljat kahdesti samoissa rippijuhlissa. Jos juhlissa tarjoillaan alkoholia voi häslinkiä odottaa enemmän, mutta pieni sievä huppeli auttaa kyllä suhtautumaan pieniin vastoinkäymisiin rennosti jopa hulvattoman hilpeästi.

Murphyn lakia tai ei, meillä sairastetaan usein juuri silloin kuin pitäisi lähteä matkalle. Lapsille nousee kuume tai Yrjö-setä visiteeraa juuri matkalle lähdettäessa tai sen aikana. Itsekäs äiti on useimmiten vienyt kipeän lapsen reissuun, joskus todistaen ihme parantumista ja joskus vuoropäivystäen hotellihuoneessa tai laivan hytissä. Jos lapset ovat terveitä niin itsellä on jokin kremppa tai vähintään kengät hankaavat kaupunkilomalla kantapään verille. Olen oppinut kantamaan laastaria, Compeediä, lääkkeitä, kosteuspyyhkeitä ja nenäliinoja aina mukanani, tietysti vielä sateenvarjoa. Kummasti niillä on taikavaikutus joka eliminoi pieniä hasardeja.

Kuten se oikea Murphykin alunperin teki, ennakoimalla voi pelastaa paljon. Ennakointiakin tärkeämpää on asenne. Mitä siitä jos joskus sattuu ja tapahtuu? Aina ei mene niikuin siinä kuuluisassa Vaasan Västervikin huvilassa. Kun auto tilttaa juuri väärällä hetkellä tai kun istun junassa villatakki nurinperin voi huumori olla hetken koetuksella, mutta jälkikäteen näistä syntyvät juuri ne kaikista hauskimmat muistot. Elämän ei tarvitse olla täydellistä. Olen oppinut, että virheiden, unohdusten ja mokien tunnustaminen omiksi on yllättävän helppoa. Kun virhe on sattunut otetaan korjaava linjaus, se suunnitelma C, tai D tai heitetään koko roska mappiin Ö ja lähdetään kahville.