This is it

Tunnusta pois, sinäkin olet joskus syyllistynyt sitkun ajatteluun. Siihen, että ensin pitää tehdä jotakin ennen kuin voi tehdä jotakin muuta. Minä ainakin olen kieltänyt itseltäni paljon, koska ensin on pitänyt mukamas laihtua, rikastua, viisastua, vanhentua, tai hoitaa jotakin muuta. 

Sisäsyntyiset paineet ovat pieniä verrattuna yhteiskunnan paineisiin. On lakeja, normeja ja moraalin vartijoita. On mahdotonta miellyttää kaikkia ja surullisinta on jos yrittää pitää kaikki muut tyytyväisenä ja unohtaa itsensä täysin.

Kun ihminen vapautuu tai heräilee elämään omaa elämäänsä aiheutuu valtava hämmennys. Ihminen, joka muuttaa kurssia ja asettaa omat halunsa sekä toiveensa edes lähelle kärkeä luokitellaan usein hankalaksi. "Mikä sille oikein tuli?" Ihmisen sanotaan olevaan jonkun kympin kriisissä tai seonneen, hormoonihäiriöinen tai jopa petturi. Kukaan ei taida tykätä ihmisistä, jotka priorisoivat itseään. Ainakaan niistä, jotka tekevät sitä yllättäen tai alati. Lapsen tarpeista huolehtivat hänen vanhempansa, (nykyisin tuntuu, että vanhempien on pakko toteuttaa jokainen pienikin toive), mutta ellet itse pidä huolta itsestäsi tekeekö se joku muu? Maailman on täynnä ihmisiä, jotka tietävät paremmin mitä sinä tarvitset, mutta joskus se on pelottavan kaukana todellisuudesta. Juuri sinun oikeista tarpeistasi. 

Mikä sitten laukaisee kapinan? Joskus hyvin pienikin asia voi perhosefektoitua ja aiheuttaa valtavia muutoksia. Tietyn iän saavuttaminen voi herättää tajuamaan elämän rajallisuuden ja sen, että hiekka valuu tiimalaseissamme koko ajan. Valunutta hiekkaa ei elämässä saa takaisin. 

Meillä on hyvin todennäköisesti vain tämä yksi elämä. Emmekä edes tiedä miten pitkä se on. Jokaisen päivän ja hetken pitäisi olla tärkeä. Ei ole varaa elää sitkun elämää tai sysätä omia tarpeita narikkaan. Tämä on nyt kaikki mitä ikinä tulee olemaan. Elämä on tässä ja nyt. This is it.