tiistai 7. huhtikuuta 2015

Rattiharmitus

Vietän kiitettävän paljon aikaa autoillen. Pelkät työmatkat vievät nopeasti laskettuna yli 400 tuntia vuodessa. En ole erityisen hyvä enkä erityisen huono kuljettaja. Teen virheitä ja olen joutunut onnettomuuksiinkin. Joskus itse olen ollut syypää, toisinaan olen vaan ollut väärässä risteyksessä väärällä hetkellä. Hieman yli 20 vuotta olen nyt ajellut ja vuosi sitten opetin tyttäreni ajamaan eli samalla kertasin itsekin liikennesäännöt. Taisin oppia uusiakin sääntöjä siinä samalla. Ainakin jouduin perustelemaan asioita tyttärelle ja samalla pohtimaan vastauksia itsekin. En silti ole mikään maantiejyyrä tai jarru. Ohittelen reippaasti, mutta yleensä en ota turhia riskejä.

Tarkoitukseni ei siis ole asettaa itseäni jalustalle, vaan pelkästää purkaa omia harmituksiani. En puhuisi rattiraivosta, vaan siitä pelkästään siitä miten jotkut asiat ärsyttävät minua hirmuisesti. Ajattelen, että kirjoittamalla harmituksistani saan ne ikäänkuin oksennettua ulos ja oloni tasoittuu.

Rattiharmitus I Sahaajat

Edessä olevan auton vauhti sahaa. Tyyppillisimmin tämä autolija kokee epävarmuutta kun joku tulee vastaan. Hidastaminen ei palvele siis myöskään ohittamista. Potentiaalisilla ohituspaikoilla, missä suora aukeaa ja vastaantulijoita ei ole, myös sahaajan vauhti on hyvä ja ohittamiseen vaadittaisiin kohtuutonta ylinopeutta. Erityisen turhaksi tämä sahaaja tekee vakionopeudensäätimen käyttämisen. Ohitettaessa vastaantulijoita varten hidastava lähtee yleensä peesiin ja roikkuu takapuskurissa. Vierailla kameravalvotuilla teillä sahaajasta saattaa olla iloa, mikäli hän tunnistaa kamerapaikat ja hidastaa niitä varten.

Rattiharmitus II Roikkujat

Takapuskuriin liimautujat. Eivät mene ohi, eivätkä ota etäisyyttä. Näihin toimii oikeastaan vain bussipysäkillä vierailu, silloin saattavat tajuta jatkaa matkaansa. Erityisesti talvella nämä ovat niin ärsyttäviä. Joskus joku toki saattaa ajatuksissaan ajautua lähelle, silloin tyyppi saattaa tajuta olevansa väärällä reviirillä kun näpäyttää jarrua pari kertaa tai pesee tuulilasia. Olen tosin miettinyt, että ovatko nämä tyypit vaan tuulilasupesunesteen toiveessa siellä puskurin tuntumassa.

Rattiharmitus III Rallikuskit

Kaikista pitää päästä ohi. Kenenkään takana ajaminen ei vaan tule kuuloonkaan. Eikä tämä ole mikään mersu-, bemari tai audikuskien yksinoikeus. Auton merkillä tai suorituskyvyllä ei ole väliä. Nämä menevät ohi vaikka väkisin. Tunnetaan myös nimellä Kamikaze-kuskit. Ohitus tapahtuu paikassa kuin paikassa, lopuksi kiilataan suoraan ohitettavien eteen.

Rattiharmitus IV suoristelijat

Ne ihmiset, jotka eivät jaksa kääntää rattia kääntyessään riittävästi ja kiilaavat vastaantulijoiden kaistan kautta. Tämähän toimii toki silloin kun vastaantulijoita ei ole, mutta kun itse joudun jarruttamaan ettei kolisisi tai pahimmassa tapauksessa peruuttamaan niin argh. Jotenkin isoilla rekoilla tai linja-autoilla vielä ymmärtää, ettei se auto taitu niin helpolla 90 asteeseen, mutta perushenkilöauto kyllä taittuu.

Rattiharmitus V kiertoliittymäsekoilijat

Kiertoliittymien eli kansanomaisesti liikenneympyröiden kanssa on monella suomalaisella vaikeuksia. Ehkä eniten ärsyttävät ne, jotka pysähtyvät ennen liittymää silloinkin kun autoja ei ole tulossa. Erityisen ärsyttävää tämä tietysti on talvella kun oma auto ei välttämättä yllättäen pysähdykään kun joku lojauttaa jarrut lukkoon vaikkei ketään tulekaan (ei ole tullut viikkoon eikä tule viikkoon, mutta parempi pysähtyä ja varmistaa). Toiseksi ärsyttävämpiä ovat ne jotka eivät vaivaudu käyttämään suuntamerkkiä osoittamaan, että poistuvat liittymästä tai käyttävät suuntamerkkiä eivätkä kuitenkaan poistu liittymästä. Kiertoliittymässä voi tapahtua mitä vaan. Erityisesti jos kaistoja on kaksi tai jos kiertoliittymään saapuvat ovatkin etuajo-oikeutettuja. Suosittelen pysymään skarppina.

Rattiharmitus VI pelkäävät kuskit

Usein erityisesti kaupunkiajossa törmää kuskeihin, jotka pelkäävät ajamista. Ajaminen on epävarmaa ja usein hiipuvaa. Usein kyseessä on joko uraansa aloitteleva tai lopetteleva kuski. Pahinta on, jos kuski ei tunnusta pelkäävänsä. Silloin tulee usein rumaa jälkeä. Ihmiset jotka pelkäävät ajavat harvoin, silloin usein miettii, että onko järkeä pitää autoa jos sitä käyttää pari kertaa kuukaudessa. Ylläpitokustannuksilla ajelisi komeasti taksillakin. Talvisäällä pelkääjät ovat kaikkein vaarallisimmillaan, heille on täysin mysteeri miten oma auto käyttäytyy liukkaalla. Jos auto lähtee lapasesta niin se on herran haltuun miten käy. Tietysti jos ajaa maksimissaan 20 km/h niin ehkä hengissä pysytään ellei jalankulkijoita ole lähellä.

Rattiharmitus VII nyrkinnäyttäjät 

Kuten jo sanoin alussa niin itsekin olen mokaillut liikenteessä. Niin paljon kuin jokin läheltä piti tilanne joskus harmittaakin niin auliisti pyydän anteeksi nostamalla kättä tai elehtimällä anteeksipyytävästi. Miten ihastuttavaa kun tämmöisessä tilanteessa vastapuoli, joka siis ehkä pelästyi, kokee tärkeäksi jäädä keskelle risteystä puimaan nyrkkiä ilmassa ja kiroamaan mielipuolisesti. Silloin joskus pohdin, että kuinka siistiä olisi kiihdyttää ja mosauttaa ihan tahallaan sen nyrkinheiluttajan pellit kurttuun. Oikein polttaa kumia ja kiihdyttää. No, ehkä heitä helpottaa kun saavat raivota. Heille ei ikinä käy mitään mokaa.



1 kommentti:

  1. Täyden kympin rattiharmitukset Marika :D. Niin hyvin kuvailtu.
    Etenkin sahaajat ja roikkujat on niin grrrrrr...
    Ja kiertoliittymäsekoilijoita tästä kaupungista (jossa on tasan yksi kiertoliittymä...) löytyy kyllä ihan joka lähtöön.

    VastaaPoista

Sana on vapaa