Tärkeä sellainen

Koskaan ei tiedä kenestä tulee sellainen. Eikä tiedä kuinka kauan se kestää. Kestääkö se viikon, vuoden vai loppu elämän. Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä. Sanotaan, että kuuden ihmisen ketjulla voidaan linkittää kenet tahansa kaksi ihmistä maailmassa. Epäilen tätä vahvasti. On kuitenkin sattumaa keihin kaikkiin ihmisiin elämämme aikana törmäämme, tutustumme ja ennen kaikkea keistä tulee meille sellaisia. Sellaisia tärkeitä ihmisiä, ystäviä.  

Ihmisen elämää määrittää edelleen paljon se, missä hän syntyy. Mikään ei ole mahdotonta, mutta todennäköisyydet rajaavat valtaosan ihmisten elämää edelleen. Ihminen on hyvin pitkälti ympäristönsä tuotos. Tapaamme elämämme aikana tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osa ihmisistä on meille annettuja, sukulaisia, heidän osaltaan joudumme tyytymään annettuun tai toki aikuisina voimme hyljätä sukumme tai sen valita ne joiden kanssa jatkamme sukulointia. Valinta ei kuitenkaan poista heidän olemassaoloaan.

Suurimman osan elämämme ihmisistä tapaamme kuitenkin sattumalta. Osa tapaamistamme ihmistä voi muuttaa täysin elämämme. Esimerkiksi lastenhoitajat ja opettajat osallistuvat kasvatukseen, ei siis ole yhden tekevää millaisen opettajan erityisesti aivan koulun ensimmäisinä vuosina saamme. Ensimmäinen tarhatäti osallistuu varhaiskasvatukseen ja opettaa meitä toimimaan osana lapsijoukkoa, ryhmää. Ensimmäinen luokanopettaja jatkaa siitä ja on vastuussa koululaistaitojen opettamisessa. Ja vaikkapa ensimmäinen vieraankielen opettaja voi tehdä meistä kieltenopiskelua vihaavan tai rakastavan ihmisen.

Muita ihmisiä tärkempiä elämämme kannalta ovat ystävämme. Voimme ystävystyä jo hiekkalaatikolla ja jatkaa ystävyyttä läpi elämän. Usein ystävät liittyvät johonkin elämän vaiheeseen. Kouluun, opiskeluun, naapuristoon, työpaikkaan, harrastuksiin. Ystävä tavataan jossakin ja joskus ystävyys kestää vain annetun ympäristön ja elämän hetken ajan. Toisinaan ystävyys kantaa, vaikka olosuhteet muuttuvatkin. Osa ystävistä on kavereita, tosi ystäviä on elämässä vain harvassa. Joskus tarvitaan äärimmäisiä olosuhteita, jotta voimme erottaa todelliset ystävät tuttavista.

Ystävyyttäkin ihmeellisempää on rakkaus. Ei ole kai olemassa mitään puhtaampaa kuin rakkaus omaa lasta tai omaa vanhempaa kohtaan. Romanttinen rakkaus ja elämänkumppanin valinta on takuulla yksi maailman käsittämättömimmistä asioista. Miten osaamme valita oikean kumppanin kaikista maailman ihmisistä? Väittäisin, että suurin osa meistä ei tee mitään aktiivista valintaa. Aivan kuten kaikki muutkin elämäsi ihmiset, myös puolison valinta tapahtuu kohtalon oikusta. Vaikka meillä olisi jokin perusajatus tai kriteeristö jonka perusteella karsimme tapaamiamme ehdokkaita on näiden ehdokkaiden ilmestyminen mielestäni kuitenkin sattuman varaista. Rakkaudessa ja ystävyydessä tunteen tulee olla molemminpuolinen, jotta suhde voisi kantaa. 

Ilman ystäviä ja rakastettuja elämä olisi raskasta. Ilman niitä ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri siksi ja siitä huolimatta millainen olet. Ilman niitä, joille haluat kertoa heti kun sinulle tapahtuu jotakin todella mukavaa tai keiden puoleen voit kääntyä huolinesi ja murheinesi. Ystävä ei aina päästä sinua helpolla, eikä ystävyys aina ole pelkkää iloa. Todelliset ystävät voivat riidellä ilman menettämisen pelkoa. Puhutaan sitten veriveljistä, sielunkumppaneista tai sydänystävistä, kaikki ystävät ovat meille tärkeitä. Joskus lyhyen ystävyyden merkitys voi olla elämässämme käänteen tekevää ja merkityksellistä. Mikä ihaninta, voimme myös itse kokea olevamme tärkeitä kaikkien ystäviemme elämän kannalta.