Muistan kun esikoiseni oli ehkä kolme vuotias ja hän oli hyvin innokas juttelemaan puhelimessa. Elettiin lankapuhelimien aikaa, kiemurainen johto sitoi puhujan laitteeseen. Kuuntelin sivusta kun tyttäreni keskusteli äitini kanssa. Kun muutaman päivän kuulumiset oli vaihdettu ja puheenaiheet vähinivät, mutta into puhua puhelimessa vain kasvoi, alkoi tyttäreni tentata mummoltaan kaikenlaisia asioita. Mikä on lempiruokaasi? Mikä on paras laulu? Molemmat kertoivat omat suosikkinsa.
Tyttäreni tiedusteli äidiltäni tietysti myös hänen lempiväriään. Veikkaisin, että äitini vastasi siihen ikuisen suosikkinsa sinisen. Tyttäreni taisi silloin pitää keltaisesta tai ehkä punaisesta. Tämä asia jäi sivuseikaksi, kun tyttäreni totesi mummolleen: " Äidin lempiväri on musta.". Tiedättekö juuri sellaisella "kuinka kukaan voi pitää mustasta" äänensävyllä. Yhtä pikkuvanhasti tyttäreni jatkoi: "... mutta nyt äidillä on menossa vaaleansininen kausi."
En tiedä olinko maininnut asiasta kenties jollekin ystävälleni ja lapsi oli sen puheestani poiminut, vai oliko hän peräti laittanut merkille, että äiti silloin takertui helposti vaaleansinisiin vaatteisiin, tekstiileihin ja esineisiin. Maalasi seinän vaaleansiniseksi. 
Nyt olen
täysin hurmaantunut harmaaseen. Joskin nyt kun elämme tätä ikuisesti
kestävää pimeää ja sateista, harmaata syksyä, alan kaivata jo muitakin
sävyjä ympärilleni. Sanotaan, että "harmaa ei hurmaa", mutta minut se on
vienyt täysin mukanaan. Harmaa rauhoittaa minua. 
Mun sininen kausi (noin parikymmentä vuotta sitten) oli niin totalinen, että kun se päättyi (ja vaihtui keltaiseen kauteen, joka jäi harviaisen lyhyeks), en oo voinut sietää mitään sinistä :). Kotona siis.
VastaaPoistaEikä se kyllä sovi mulle vaatteissakaan. (Tosin tuntuu, ettei tällä hetkellä sovi mikään muukaan)
Harmaa kuuluu niihin väreihin, joita ihailen muualla, mutten osaa itse käyttää. Ruskea on mun harmaa. Se on mulle paljon helpompi.
PS. Kauniita kuvia. Oon koittanut joulun pyhinä vähän harjotella kuvaamaan itsekin, mutta ei siitä oikein tuu yhtään mitään. Jos joku kuva näyttää kamerassa hyvältä, niin koneelle siirrettynä se onkin ihan plääh ja päinvastoin. Eikä tää valottomuus kyllä auta pätkääkään. Meinaa jo muutenkin lähteä järki tässä pimeydessä.
Musta taitaa edelleen olla suosikkivärini ja sisustuksesta löytyy kyllä tuota harmaata tosi paljon. Minä yritin kovasti sitä hiekanruskeaa seinille laittaa, ja sitäkin on vielä, mutta harmaa on nyt ollut jo aika kauan. Vaatteissa on paljon sävyjä, mutta keltaista ja joulunpunaista en kyllä käytä.
VastaaPoistaTuo valokuvaus on vaikeaa (ainakin minulle). Ehkä haluaisin täydellisyyttä, jota en omalla vajavaisilla taidoillani saavuta kuin sattumalta. Sitä aurinkoa tänään kaipaisin, mutta ei tullut esiin.
Lunta kaipaan kovasti minäkin.