Matkalla oli pimeää ja rekkoja. Tuijottelin pakkasaamun upeaa auringon nousua, toppatakki lämmitti ja pian eivät vastaantulevien autojen valotkaan enää häirinneet. Silmät painuivat hetkeksi kiinni. Unohdin, että ajan autoa! Väsymys kaikkosi hetkessä. Vakionnopeudensäädin pois, vähemmän lämpöä ja enemmän volyymia radioon, josta kajahtikin yksi lempi biiseistäni. Lähtiessä napattu särkylääke alkoi auttamaan, aurinko nousi punaiselle taivaanrannalle ja minä pääsin jälleen ehjänä perille.
Työpäivä sujui mukavasti, työt rullasivat ja kanssaihmiset olivat leppoisasti hyvällä tuulella. Kahvia, suklaata, hyvät eväät ja se flow, jota niin usein saa kaivata. Pientä joulufiilistelyä (luitte oikein!) ja pian olikin aika lähteä kohti kotia. Ulkona jälleen pimeää ja kuin tyhjästä ilmestynyt lumimyräkkä. Kotimatkalla jälleen rekkoja, rekkoja, kuorma-autoja ja rekkoja. Musiikin ja Sisu-pastillien voimalla ajelin kotiin.
Mietin miksi minulla oli niin hyvä mieli ja olo. Pyrstö oli edelleen äärettömän kipeä. Olin väsynyt, ulkona oli pimeää ja pyrytti. Liikenne takkusi ja kotona odotti ilta opiskelutehtävän parissa. Outoa kyllä, minulla oli hyvä ja rauhallinen mieli, vaikka avaimet päivän kääntämiseen todella ankeaksi ja ikäväksi olivat olleet tänään tyrkyllä useampaankin kertaan.
Ei sillä ole väliä, mistä hyvä tuuli kumpuaa. Hetken pohdittuani päätin vain ja ainoastaan nauttia olostani ja tunteistani. Hyvä mieli on viime aikoina ollut kultaakin kalliimpaa harvinaista herkkua.
Lämmin lohikeitto ja esikoisen onni tilatun vanhojenpäivätanssiaispuvun saapumisesta veivät päivän entistäkin hohdokkaammaksi. Ihan sama miten kauan tätä kestää, juuri nyt olen HAPPY ja aion nauttia jokaisesta sekuntista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa