Kesämuistoja

Kesä sana vie minut aina lapsuuteen tai nuoruuteen. Aikuisena kesä tuntuu usein lipuvan sormien välistä ja vain pienet hetket voivat olla yhtä leppoisia ja huolettomia kuin lapsuuden ikuisuudelta tuntuvat kesät. Nämäkin lyhyet hetket usein palauttavat tuoksun, tunteen, maun tai muiston lapsuuden kesästä. Juuri leikatun ruohon tuoksu tai paljaat varpaat aamu- tai iltakasteisella nurmella. Aurinkovoiteen paahteinen tuoksu helteisellä iholla, varpaat lämpimässä rantahiekassa ja sukeltaminen järveen juuri sillä hetkellä kun nenänpää saa sadannen kesakkonsa. Hiekkaisten varpaiden huuhteleminen vadissa ennen saunan lämpöön kirmaamista. Saunan ja järven väliä sahattiin kunnes tuli komento pesulle. Hiukset pestiin järvessä murehtimatta kemikaalien vaikutusta järvivedelle.

Vihreän Lipsin makean tahmea maku, hellepäivän lettukestit tai iltapalaksi grillattu makkara. Jopa lämmin mehu ja makkaravoikkari maistuivat kesäisellä hiekkakentällä ihan käsittämättömän hyvältä. Kotipihan kavereiden kanssa leikittiin aamusta iltaan. Vain sadepäivinä yritettin keksiä tekemistä sisällä. Kaivettiin pelilaudat esiin tai luettiin Aku Ankkoja. Pihaleikit olivat kuitenkin tärkeämpiä. Kirkonrotta tai kymmenen tikkua laudalla taisivat olla parhaat kaikista leikeistä. Helteellä kaupungissa juostiin sadettimien läpi ja sateella juostiin kerrostaloa ympäri. Miten ihanaa lapsena oli kastua läpimäräksi kesäsateessa, ei murehdittu vilustuttaisiinko tai menisivätkö uudet kengät pilalle, osattiin elää ja nauttia hetkestä.

Ihanaa oli istua mato-ongella, varsinkin ilman aikuisia, joiden kanssa piti aina istua hiljaa. Kaverin kanssa saimme höpötellä ihan rauhassa ja pulahtaa välillä vaikkapa uimaan, silti kala söi ihan yhtä hyvin. Mökillä saunomista ei voittanut mikään, ei edes mummon telttasauna, jonka löylyt olivat ehkä maailman historian parhaat. Saunomisen jälkeen hauskinta oli teltassa nukkuminen ja jäätelönostomatkat kauppa-autolle. Erään mökin lähellä oli lohilammikko ja usein kotiin lähdettiin savulohisanomalehtikäärön kanssa. 


Nuoruuden kesätunnelmaan liittyy vahvimmin kesäyön outo rauhallisuus. Se hetki kun häly jää taakse ja kävelen, pyöräilen tai autoilen kotia kohti. Kesäyön usva ja viileys, hetki pohtia illan tapahtumia ja se uskomaton rauha. Parhaita nämä hetket ovat tietysti olleet kun hetken on jakanut ihminen, jonka kanssa on voinut kävellä käsikädessä ja suudella hyvästiksi, kenties jäädä pohtimaan tapaammeko enää koskaan vai kohtasiko polkumme vain tuoksi hetkeksi. Kesäyön autoiluun liittyy upeita tunnelmallisia paikkoja, joihin nuoruuden yöttöminä öinä oli vapaus ajaa hetkeksi. Paikat, jotka päivällä olivat täynnä ihmisiä olivat aamuyön tunteina vain minun tai meidän.