Lihaksia

Olen käynyt pari kertaa kehonkoostumusanalyysissä. Osana analyysiä kerrotaan rasvan, veden ja lihasten osuus kehosta. Ensimmäisellä mittauskerralla kaikki oli loistavaa, lihaksiakin oli todella runsaasti, ainoa huono puoli oli 25 kiloa ylimääräistä rasvaa. Toisella kerralla rasvan määrä oli tippunut oikein kiitettävästi, mutta ahkerasta treenaamisesta huolimatta myös lihasmassan osuus oli vähentynyt. Analyysit tehtiin eri analyysilaitteilla, joten ne eivät ole aivan suoraan verrannollisia. Silti lihaskunto oli ihan kohtuullinen.

Lihakset kuluttavat enemmän energiaa liikkuessamme kuin rasva. Lihakset myös kannattavat kehoamme, tekevät elämän helpommaksi. Minulla on ongelmia kylkiluiden kanssa, siksi hyvät selkä-, kylki- ja vatsalihakset ovat minulle tärkeitä. Kurjaa on se, että näitä lihasryhmiä vahvistaessani saan kipeän kylkeni aina suorastaan polttavan tuliseksi. Toivon, että vielä koittaa se päivä, että kipu päättää vihdoin jättää kylkifileeni rauhaan.

En ole viehättynyt aivan äärilleen treenattuihin lihaksiin, toki jokainen saa tehdä keholleen mitä haluaa. Lihasten toimivuus ja luonnollisuus on mielestäni tärkeämpää. Lihaskunto on tarpeen monessa arkipäiväisessä asiassa. Talvella se avittaa kun liukkaus yllättää, kohtuullinen lihaskunto avittaa tasapainon ylläpitämisessä. Myös flunssakaudella aivastaminen ja yskiminen on pidempään siedettävää toimivilla vatsalihaksilla. Kun ihminen saa siipeensä, kunnossa oleva lihaksisto helpottaa aina toipumista, oli kyse sitten minkä asteisesta vauriosta tai vammasta tahansa. Meille naisille myös lisääntymiseen liittyvät asiat kuten vauvan kantaminen ja sen ulos pykääminen ovat kuulemma helpompia hoitaa kun on joskus jaksanut jumppailla, puhumattakaan palautumisesta tuon jälkimmäisen jälkeen. En uskalla kiistää, ainakin minä uskon, että näin todella on. Ainakin kuvittelin pystyväni omilla lihaksillani jotenkin vaikuttamaan asioiden kulkuun, ehkä se oli vain hyvän kätilön luoma illuusio, joka auttoi uskomaan itseeni.

Lihaksien olemassaoloa ei aina voi ymmärtää, mutta kun jokin lihas kipeytyy joko kuntoilun tai vammautumisen vuoksi, emme voi erehtyä missä ne sijaitsevat. Suurin ero on, että mikäli lihakset ovat kipeät liikunnan jälkeen voimme kokea kivun jopa nautinnollisena, sama kipu epämääräisenä kolotuksena on ahdistavaa ja tuntuu kolminkertaiselta.

Lihakset osaavat myös aivan ihmeellisiä asioita. Yleensä ne tietysti toimivat yhteistyössä hermoston kanssa. Miettikääpä tilannetta kun iskette kätenne kuumaan silitysrautaan tai levylle. Miten nopeasti se käsi refleksien avulla irtoaakaan siitä silistysraudasta, paljon nopeammin kuin edes tajuamme raudan polttavan. Toinen ihmeellinen asia on lihasmuisti. Asiat, jotka olemme joskus opetelleet, säilyvät lihastemme muistissa silloinkin kun itse emme enää muista miten jonkin asia tehdään. Kävin eilen laskettelemassa lähes 20 vuoden tauon jälkeen. En olisi osannut kertoa, mitä pitää tehdä milläkin lihaksella, minne kääntää painoa tai missä asennossa jalkojen tulee olla. Parin minuutin epävarmuuden jälkeen lihakseni muistivat. En todellakaan tiedä mistä taito palasi, ehkä sieltä selkäytimestä, mutta jostakin se tuli. Sama koskee vaikkapa jotain hieman vaikeampia tanssikuvioita tai askelluksia, pienen tapailun jälkeen lihakseni muistavat miten tulee toimia.

Kaikkein oudointa on, että lihaksillani on käsitys myös niistä taidoista, mitä en ole koskaan osannut. En ole ikinä tehnyt volttia tai tietääkseni edes onnistunutta kärrynpyörää, mutta jotenkin nähdessäni muiden suorittavan niitä, lihakseni tietävät mitä pitäisi tehdä. Luotan myös siihen, että jos joudun todelliseen hätätilanteeseen tai pinteeseen, lihakseni saavat adrenaliinihumalan, joka mahdollistaa kaikki oikeat liikkeet oikealla hetkellä.