Lasi viiniä

Viini on nautintoaine, joka joidenkin tutkimuksien mukaan omaa jopa terveyttäviä vaikutuksia. Siinä on ainesosia, joiden pitäisi hieman suojata ihoa auringonvalolta. Sama vaikutus on tosin ihan tuoreilla rypäleilläkin, rusinoista en tiedä. Lisäksi kuvittelin, että hyvä kolesterolini on huippu-urheilija tasolla, koska olen urheillut niin paljon. Sitten luin, että punaviini nostaa hyvän kolesterolin osuutta ja ehkäisee sen huonon muodostumista. Viini sisältää antioksidantteja, minkä pitäisi ehkäistä joitakin syöpiä. Lisäksi viinin on todettu ehkäisevän dementiaa, alzheimeria ja diabetestä. Tämä kaikki vain lasillisella viiniä päivässä, mutta vain lasillinen. 

Hyvä tai edes kohtuullinen viini kruunaa herkullisen aterian. En kaipaisikaan viiniä arkisen keiton tai lihapullien kaveriksi, mutta kunnon pihvi maistuu mielestäni täydelliselle vasta kun saan huuhdella sitä laadukkaalla viinillä. Erityisesti pidän punaviinistä, mutta kyllä kuiva valkoviinikin maistuu erityisesti kesällä ja vaikkapa savukalan kanssa. Toisaalta rikon mielelläni kaavoja ja voin hyvin ravintolassakin tilata punkkua kalan kaveriksi jos siltä tuntuu. Myös iltaa istuessa on mukava värjätä hampaita punaviinillä tai napata lasillinen kun kaipaa rentoutusta tai lämmikettä. Shampanja on viini, jota osaan arvostaa. Pidän kuivasta shampanjasta ja toki siis myös kuivista kuohuviineistä. Shampanjalla on kuitenkin minulle kuitenkin myös symbolinen merkitys, se on juhlajuoma.

En välittänyt viineistä nuorempana. Alkuun join valkoviiniä (yleensä jotain tosi edullisia ja makeita) lantrattuna spritella, voi elämä sentään. Eräällä Ruotsissa vietetyllä viikolla isäntäväki tarjosi iltaisin halpoja espanjalaisia punaviinejä ruoan kanssa ja minut oli myyty. Ensin alkuun espanjalaisia, sitten chileläisiä ja nyt maistelen ihan mielelläni maailman viinejä. Olen jopa perehtynyt mistä rypäleistä pidän eniten, tai mikä rypäleiden miksaus kutkuttaa makuhermojani tai sopii jonkin tietyn ruoan kanssa parhaiten. Kaikki perustuu kuitenkin ihan omaan mieltymykseen, mikään viiniasiantuntija en ole. Tunnistan korkkiviallisen viinin ja tiedän mistä viinistä en niin pidä, mutta en edes halua hifistellä viinien kanssa. Usein ihan edulliset ja perus talonviinitkin ovat ihan siedettäviä ja menevät sujuvasti kurkusta alas. Valitsen viinejä kotiin myös ihan ulkonäköperustein. Enkä tarkoita viinin väriä vaan mukavan tai erikoisen näköistä pulloa tai etikettiä. Myös hauska tai muilla tavoin erottuva viinin nimi voi houkutella ostamaan. Myönnän joskus lukeneeni viiniarvostelujakin ja ostaneeni viinejä niiden perusteella, mutta yleensä se lehdessä hehkutettu hyvä hinta-laatusuhde on osoittautunut pettymykseksi. Erinomaisia viinivinkkejä sain tutulta myyjältä, harmi kun hän siirtyi muihin töihin. Toki Alkon myyjät ovat yleensä hyvin avuliaita, mutta viinit ovat niin maku asia. Sen verran harvoin kuitenkin asioin, että eivät taida vielä tuntea minun makuani. Voisihan sitä aina ostaa samaa hyväksi havaittua viiniä, mutta kyllähän siitä olisi se maistelun ja uuden kokemisen ilo poissa.

Lapsena haaveilin italialaisesta miehestä. Toivoin, että saisin ruskeasilmäisiä lapsia ja ennen kaikkea saisin syödä pastaa joka päivä. Enää en haaveile pastasta vaan pidän enemmän perunasta, pidän enemmän suomalaisesta miehestä ja sinisilmäisistä lapsistani. Viinitila Italiassa, Ranskassa, Kaliforniassa tai Australiassa voisi olla kyllä tosi ihana.