Eikö voitaisi kilpailla kahdessa eri kategoriassa? Aineettomat ja aineelliset. Aineita käyttävät voisivat vetää ihan mitä tahansa aineita vapaasti, kukaan ei testaisi. Sponsorit voisivat sekoittaa huippulääkecoctaileja ja rakentaa vapaaehtoisista urheilumonstereita. Jännityksellä voisimme seurata montako vuotta nämä jaksaisivat vetää kaksin käsin kaikkia aineita ja tarvitsisiko heidän edes harjoitella tai treenata laisinkaan?
Puhtaille urheilijoille olisi oma kategoriansa, luomu-urheilijat. Heidänkin elämänsä voitaisiin tehdä mielenkiintoisemmaksi pyyhkimällä ihmiskunnan historian kaikki aiemmat urheilutulokset jättimäisellä delete-nappulla tai sellaisella muistintyhjentäjällä, jota käytettiin Man in Black -elokuvassa. En usko, että ihmisen on enää mahdollista edes parantaa tiettyjä ennätyksiä (joista osa on tehty aineiden vaikutuksen alaisuudessa). Siksi voitaisiin aloittaa ennätystehtailu uudelleen täysin alusta. Puhtaita urheilijoita uhkaisi kuolemantuomio jos jäisivät kiinni kielletyistä aineista, eiköhän siinä olisi tarpeeksi motivaatiota pysyä maito ja ruisleipä -linjalla.
Vai meneekö tämä nyt liian rajuksi? Kysymyshän kuitenkin on urheilusta, joka loppuviimeksi on antiikin ajoista lähtien ollut massoille tarkoitettua viihdettä joskin siihen liitettiin myös uskontoa ja hedelmällisyysriittejä. Milloin urheilusta tuli niin vakavaa, että ihminen tekee keholleen lähes mitä tahansa saadaakseen mainetta ja mitalin killumaan kaulaansa? Kyllähän nykyisin ihminen voi urheilun avulla hankkia rahaa, mutta eikö samaan varallisuuteen pääsisi helpomminkin. Tai ainakin varmemmin. Kärähtämällä kiellettyjen aineiden käytöstä saa takuulla maksaa jo käytetyt sponsorirahatkin takaisin, mainetta eivät pelasta edes eipäs-juupas sadut, joita urheilijat sekä valmentajat medialle ja oikeusistuimille sepittävät. Käryt ovat osa suurta urheilushowta, media mässäilee ja kansa lukee lööppejä lisätietojen toivossa. Tosin käryuutisten määrä on romahduttanut niiden kulutusarvon. Ehkä Veikkauksella voitaisiin jatkossa veikata myös tietyissä kisoissa kärähtäviä urheilijoita?
En jaksa uskoa, että kaikki huippu-urheilijat oikeasti olisivat tyhmiä. Vai onko urheiluharjoittelu kehittänyt vain lihaksia ja surkastuttanut aivoja? On olemassa paljon urheilijoita, jotka ovat aktiiviurheilu-uran aikana ja jälkeen opiskelleet ja menestyneet. Toisaalta on valitettavasti myös näitä mattinykäsiä, joiden elämä lähtee matalakierteeseen urheilu-uran loputtua. Voi olla, että on olemassa maita ja olosuhteita, joissa urheilijaksi ryhtyminen avaa ovia maailmaan ja mahdollisuuksiin, mutta länsimaissa kenenkään ei tarvitse urheilla saadaakseen ruokaa.
Urheilu on sirkushuvia meille massoille, urheilijat ovat niitä nykyajan gladiaattoreita joille nostamme peukkua heidän onnistuttuaan. Kun suomalainen urheilija voittaa, koko Suomi voittaa. Kun urheilija ei menesty niin urheilija on surkea ja selityksiä ei kukaan jaksa kuunnella. Pitäisikö tässä kohdassa oikeasti miettiä, että se maailman 25. nopein tekikin suorituksensa puhtaalla kropalla, että hän olikin oikeasti moraalisesti se voittaja. Mikä on se sijoitus, jonka jälkeen urheilija voidaan tulkita puhtaaksi? Vai eivätkö he koskaan edes pääse arvokisoihin?
 |
| Minun doping aineeni :) |
