Huomaavaisuutta

En ole koskaan ollut hirvittävän kotonani missään väentungoksessa. Erityisesti jos tungoksessa on sinne tänne säntäileviä äänekkäitä lapsukaisia, joilla on liikaa sokeria veressä yhdistettynä intopinkeyteen vaikkapa jonkun Ti-Ti Nallen, joulupukin, Fröbelin palikoiden tai Antti Tuiskun näkemiseen. Myönnän, että olin ikävä äiti ja pimitin lukutaidottomilta lapsiltani tiedon konserteista, paha minut periköön.

Toinen ikävä väentungosyhdistelmä syntyy humalaisista ihmisistä, erityisesti jos he heiluvat tupakit kourassaan. Viimeisimmällä yökerhovisiitillä huomasin kauhukseni, että nyt kun savustajille on omat karsinansa, pitää tanssilattialle roudata juomingit mukaan ja kaataa niitä paitsi lattialle, myös toisten niskaan. Inhottavaa. Tanssimassa ja festareilla pitää siis olla itsekin huppelissa, jotta kestää sitä tönimistä ja tuuppimista. 

Pahimpia ovat kuitenkin ne "vanhemmat ihmiset". Enkä nyt sitten mollaa kaikkia senioreita vaan ne tietyt Rouvat ja Herrat, joiden mielestä ihan kaikkien pitää heitä kunnioittaa ja ennen kaikkea väistää. Nämä kaikkea muuta kuin herttaiset mummot ja papat käyttävät surutta kyynärpäitä, änkevät ja tunkevat anteeksi pyytelemättä, etuilevat surutta kaikkia jotka siihen alistuvat ja repivät viimeisen tarjoustuotteet kädestäsi ennen kuin ehdit silmää räpäyttää. 

Kuva: Papunet.net

Olet taatusti joskus käyttänyt liukuportaita tai eskalaattoria. Liukuportaat ovat täynnä ihmisiä ja kun hyppäät pois portaista on portaiden edessä ihmisiä tukkimassa pois pääsyn. Erityisen ihanaa tämä on raskaan matkalaukun tai lastenrattaiden kanssa. Eli katsotaan mihin pysähdytään, jookos?

Toinen inhottava asia on yllätysperuutukset tai suunnanvaihdokset, jotka tekevät erityisen kipeää jos ne suoritetaan ajoneuvoilla. Tiedän, että ihmisillä ei ole silmiä selässään, mutta voisiko sitä päätä kääntää ennen kuin vaihtaa pyörätiellä tai jalkakäytävällä äkillisesti ajolinjaa tai ennen kuin lähtee pakittamaan suoraan toisen päälle. Esimerkiksi kahvilassa seisoessani jonossa täyden ruokatarjottimen kanssa odottamassa vuoroa maksamaan, ei mielestäni ole odottettavissa, että edelläni jonottava ryhtyy yhtä äkkisesti varsin vauhdikkaasti peruttamaan päälleni. Sotkuhan siitä syntyy.

Eniten ennakoitavuutta ja huomaavaisuutta toivoisin kuitenkin liikenteeseen. Erityisesti toivoisin, että lapsia siellä varoittaisiin ja huomioitaisiin. En itsekään kaikkia jalankulkijoita ehdi ja malta aina väistellä, mutta yritän koko ajan enemmän. Viimeksi eilen pienen tytön vilpitön iloinen vilkutus ja hymy päästäessäni hänet ylittämään suojatien antoi minullekin hyvän mielen.

Kaikilla meillä varmaan on parantamisen varaa huomaavaisuudessa. Pienillä eleillä ja yksinkertaisilla asioilla kuten hymyllä, tervehdyksillä sekä sanoilla "kiitos" ja "ole hyvä" saa ihan uskomattomia juttuja aikaiseksi.