Sokeutuisinko musiikin vuoksi?

Musiikki on aina ollut läsnä elämässäni. Musiikki on minulle niin tärkeä asia, etten tiedä, pystynkö sitä mitenkään edes lukijoilleni avaamaan. Jos minun pitäisi valita, sokeutuisinko vai kuuroutuisinko, juuri musiikki saattaisi saada minut valitsemaan elämän pimeydessä. En tiedä. Vaikea olisi valita, onneksi tuskin koskaan tarvitsee, toivottavasti ainakaan.

Olen laulanut ja kuunnellut musiikkia ihan pienestä lapsesta lähtien. Varhaisimmat lapsuusmuistot liittyvät musiikkiin. Tanssimiseen ja laulamiseen. Esiinnyin rimpsuisissa prinsessamekoissa (vanhoissa alushameissa ja muissa aarteisissa hepenissä) hyppynaruun laulaen. Muistan kun näin Armin ja Danny laulamassa "Tahdon olla sulle hyvin hellä" autokaupassa playbackinä ja halusin tietysti Armiksi Armin paikalle. Ei voinut lapsonen arvata miten kurjasti kauniin missin elämä sitten päättyikään. Dannystä en kyllä tainut tykätä silloinkaan.

Radiota kuunneltiin ja kaikki laulut opittiin nopeasti ulkoa. Kaverin kanssa keinuimme kerrostalon pihalla ja lauloimme kaikki laulut jotka suinkin osasimme, takuulla virsistä juomalauluihin. En kyllä muista ikinä kenenkään valittaneen, vaikka kerrostalo toimikin hyvin kaikupohjana ja saatoimme laulaa kovaa, korkealta ja ennen kaikkea tuntitolkulla. Ehkä olimme kuitenkin ihan hyviä. Vähän isompana teimme tanssikoreografioita ja esiinnyimme lähes yhtä innokkaasti. Myös automatkat menivät aina laulellen, vieläkin laulan aina autoillessani itsekseni tai tutussa seurassa. Kuinka usein olenkaan unohtanut hillitä itseäni liikennevaloissa ja onnistunut ilahduttamaan muita autoilijoita laulamalla yksin autossani. Pikkiriikkisen noloa, mutta onpahan pari kertaa sattunut, että viereisessä autossa on vedetty samaa radiosta tulevaa biisiä.

Halusin kovasti musiikkiluokille, mutta koska en osannu soittaa mitään instrumenttiä en tullut valituksi. Pelkkä lauluääni ei riittännyt. Kyllähän minä pianosta aina haaveilin ja alakouluikäisenä 21-näppäimisen urkuharmonin sainkin, mutta soittotunteja olisin tarvinnut. Kyllähän minä korvakuulolta soitin kahdella sormella ihan mitä tahansa, tosin enimmäkseen omaksi ilokseni. Laulun ja soiton välissä kuului tosin melko usein se kuuluisa "eiku".

Kun minusta ei sitten tullut soittajaa ja laulukin jäi pitkälti omaksi ilokseni, piti keskittyä musiikin suurkuluttamiseen. Joskus varhaisteininä sain ensimmäisen mankkani. Sellainen c-kasettisoitin-radio yhdistelmä, jossa oli kaksi kasettipesää. Kätevää, koska sillä pystyi radiosta äänittämisen lisäksi kopioimaan kasetilta toiselle musiikkia ja ajatelkaapas huipputeknologisella 80-luvulla niinkin scifiä, että kopioinnin pystyi suorittamaan tuplanopeudella. Kun kotiin hankittiin VHS-nauhuri aloitin myös musiikkivideoiden taltioimisen ja haaveilin, että saisin aikuisena ryhtyä tekemään ammatikseni musiikkivideoita.

Musiikkimakuni on laaja, joskaan ei kaiken kattava. Jokaiseen hetkeen ja tunnelmaan on oma musiikkinsa. Musiikki ja muistot liittyvät vahvasti yhteen. Jokin laulu vie hetkeen tai tunnelmaan, joka sitoo muistot tiettyyn paikkaan, ihmiseen, ajatukseen, tunnelmaan. Musiikki merkitsee tietysti myös tanssia; on vaikea istua paikallaan kun rytmikäs musiikki alkaa soimaan. Juoksen, kuntoilen, siivoan, autoilen ja teen töitä lähes aina musiikin kera. Joskus tarvitsen musiikkia rauhoittumiseen toisinaan piristymiseen. Kuinka monesta sydänsurusta olenkaan toipunut musiikin avulla. Musiikki voimauttaa. Yhtä tärkeää kuin rytmi ja sävel, ovat lyriikat. Joskus musiikin avulla on helpompi kertoa tunteista ja ajatuksista juuri osuvien laulunsanojen avulla. 

Harrastan myös musiikkiennustamista, jep myönnän, että tämä on noloa. Tosin taidan olla maininnut tämän nolohkon harrastukseni jo aikaisemmissakin kirjoituksissani. Kun mieltäni askarruttaa jokin asia niin esitän mielessäni kysymyksen johon seuraava radiosta alkava biisi sitten sanoillaan vastaa. Jotta ette ihan tuuliviirinä minua pitäisi, niin pidän tätä vaan sellaisena hassuna neuvonantajana, en nyt ihan musiikkiennustusten varaan jätä päätöksentekoani.

Musiikki liittyy ihan kaikkeen elämässä. Häihin, hautajaisiin, lapsen syntymään, iloon ja suruun. Arkeen ja juhlaan. On hämmentävää, kun joku joskus toteaa, ettei oikein ole musiikki-ihmisiä. Miten sellainen on mahdollista? 

Kirjoitettuani tämän taidan olla valmis valitsemaan sen sokeutumisen, ilman musiikkia olisi niin vaikeaa elää.