Lihaksia

Olen käynyt pari kertaa kehonkoostumusanalyysissä. Osana analyysiä kerrotaan rasvan, veden ja lihasten osuus kehosta. Ensimmäisellä mittauskerralla kaikki oli loistavaa, lihaksiakin oli todella runsaasti, ainoa huono puoli oli 25 kiloa ylimääräistä rasvaa. Toisella kerralla rasvan määrä oli tippunut oikein kiitettävästi, mutta ahkerasta treenaamisesta huolimatta myös lihasmassan osuus oli vähentynyt. Analyysit tehtiin eri analyysilaitteilla, joten ne eivät ole aivan suoraan verrannollisia. Silti lihaskunto oli ihan kohtuullinen.

Lihakset kuluttavat enemmän energiaa liikkuessamme kuin rasva. Lihakset myös kannattavat kehoamme, tekevät elämän helpommaksi. Minulla on ongelmia kylkiluiden kanssa, siksi hyvät selkä-, kylki- ja vatsalihakset ovat minulle tärkeitä. Kurjaa on se, että näitä lihasryhmiä vahvistaessani saan kipeän kylkeni aina suorastaan polttavan tuliseksi. Toivon, että vielä koittaa se päivä, että kipu päättää vihdoin jättää kylkifileeni rauhaan.

En ole viehättynyt aivan äärilleen treenattuihin lihaksiin, toki jokainen saa tehdä keholleen mitä haluaa. Lihasten toimivuus ja luonnollisuus on mielestäni tärkeämpää. Lihaskunto on tarpeen monessa arkipäiväisessä asiassa. Talvella se avittaa kun liukkaus yllättää, kohtuullinen lihaskunto avittaa tasapainon ylläpitämisessä. Myös flunssakaudella aivastaminen ja yskiminen on pidempään siedettävää toimivilla vatsalihaksilla. Kun ihminen saa siipeensä, kunnossa oleva lihaksisto helpottaa aina toipumista, oli kyse sitten minkä asteisesta vauriosta tai vammasta tahansa. Meille naisille myös lisääntymiseen liittyvät asiat kuten vauvan kantaminen ja sen ulos pykääminen ovat kuulemma helpompia hoitaa kun on joskus jaksanut jumppailla, puhumattakaan palautumisesta tuon jälkimmäisen jälkeen. En uskalla kiistää, ainakin minä uskon, että näin todella on. Ainakin kuvittelin pystyväni omilla lihaksillani jotenkin vaikuttamaan asioiden kulkuun, ehkä se oli vain hyvän kätilön luoma illuusio, joka auttoi uskomaan itseeni.

Lihaksien olemassaoloa ei aina voi ymmärtää, mutta kun jokin lihas kipeytyy joko kuntoilun tai vammautumisen vuoksi, emme voi erehtyä missä ne sijaitsevat. Suurin ero on, että mikäli lihakset ovat kipeät liikunnan jälkeen voimme kokea kivun jopa nautinnollisena, sama kipu epämääräisenä kolotuksena on ahdistavaa ja tuntuu kolminkertaiselta.

Lihakset osaavat myös aivan ihmeellisiä asioita. Yleensä ne tietysti toimivat yhteistyössä hermoston kanssa. Miettikääpä tilannetta kun iskette kätenne kuumaan silitysrautaan tai levylle. Miten nopeasti se käsi refleksien avulla irtoaakaan siitä silistysraudasta, paljon nopeammin kuin edes tajuamme raudan polttavan. Toinen ihmeellinen asia on lihasmuisti. Asiat, jotka olemme joskus opetelleet, säilyvät lihastemme muistissa silloinkin kun itse emme enää muista miten jonkin asia tehdään. Kävin eilen laskettelemassa lähes 20 vuoden tauon jälkeen. En olisi osannut kertoa, mitä pitää tehdä milläkin lihaksella, minne kääntää painoa tai missä asennossa jalkojen tulee olla. Parin minuutin epävarmuuden jälkeen lihakseni muistivat. En todellakaan tiedä mistä taito palasi, ehkä sieltä selkäytimestä, mutta jostakin se tuli. Sama koskee vaikkapa jotain hieman vaikeampia tanssikuvioita tai askelluksia, pienen tapailun jälkeen lihakseni muistavat miten tulee toimia.

Kaikkein oudointa on, että lihaksillani on käsitys myös niistä taidoista, mitä en ole koskaan osannut. En ole ikinä tehnyt volttia tai tietääkseni edes onnistunutta kärrynpyörää, mutta jotenkin nähdessäni muiden suorittavan niitä, lihakseni tietävät mitä pitäisi tehdä. Luotan myös siihen, että jos joudun todelliseen hätätilanteeseen tai pinteeseen, lihakseni saavat adrenaliinihumalan, joka mahdollistaa kaikki oikeat liikkeet oikealla hetkellä.

Hyvä kynä

Yksi yleisimmistä mainostuotteista on kuivamustekynä. Kynille on edelleen aina käyttöä ja niitä on hyvä olla käden ulottuvilla missä ikinä liikummekin. Niinpä tartumme helposti tarjottuihin mainoskyniin erityisesti jos ne ovat vielä hyvännäköisiä. En voi ymmärtää miksi yli 90 prosenttia mainoskynistä on täysin susia. Millä yrityksellä tai toimijalla on oikeasti varaa tunkea maailman markkinoille kasapäin toimimattomia kyniä?

Kaikkein surkeimpia ovat ne kenties vuosikausia sitten varastoon tilatut kynät, joiden muste on kuivanut jo edellisen sukupolven aikana. Ne kynäraukat jotka eivät koskaa saa kokea täyttymystään kynänä. Eivät ikinä kirjoita tai piirrä merkkiäkään.

Keittiön kynäpurkki

Toiseksi eniten vihaan niitä kyniä, joiden muste tuhoaa käsilaukun tai värjää paidan rintamuksen musteellaan. Jos pahin ei tapahdu niin ainakin jonkin tärkeän paperin allekirjoitus töhriintyy. Esimerkiksi lapsen ilolla kotiin tuoma hyvä kevätlukukauden todistus palaa elokuussa kouluun isolla mustetöhryllä koristeltuna. Kuinka monta kertaa olenkaan työpäivän jälkeen kotona saanut huomata miten kivoja mustetöhryjä minulla on pitkin naamaani, katu-uskottava sihteeri siis, jokaista sinistä tahraa myöten.

Hyvänä kolmosena tulevat on-off kynät. Juuri ne jotka kirjoittavat aina silloin tällöin, joka toisen sanan tai vain tietynlaisille pinnoille. Meillä on keittiössä sekä eteisessä sellainen kynäpurkki, jossa on pari-kolmenkymmentä kynää. Silloin tällöin otan paperin ja testaan, mitkä kynät toimivat ja mitkä voin heittää pois. Nämä on-off kynät toimivat juuri silloin, mutta kun ryhdyn kirjoittamaan sitä kauppalappua tai puhelinnumeroa niin takuulla juuri silloin kynä ryhtyy kapinaan. Miksi sitä kynää ei silloin tajua viskata mäkeen? Miksi sen silloin tunkee takaisin sinne kynäpurkkiin?

Kun saan jostakin hyvin kirjoittavan ja kenties vielä tyylikkään mainoskynän kulkee kynä usein mukanani käsilaukussani. Jos otan kynän pois laukustani joko kotona tai työpaikalla se katoaa. Ihmeellistä. Nämä hyvät kynät on takuulla varustettu lahjoittajan puolesta taikajauheella, joka saa ne katoamaan ja palaamaan uudelleen jaettaviksi.

Siispä hyvät mainoskynien tekijät ja erityisesti hyvät mainoskynien ostajat; jakakaa vaikka puolet vähemmän kyniä, mutta panostakaa laatuun. Kuka haluaa yrityksensä nimen jäävän mieleen kun se kynä tilttaa sinne juuri ostetun käsilaukun vuorikankaaseen tai paidan rintamukseen? Ettekö mielummin halua olla se himoittu kynä, joka katoaa mystisesti parempiin käsiin, tai jonka haltija todellakin muistaa, mitä sen hyvän kynän kyljessä lukee? Kyllä siitä kannattaa maksaa enemmän. Hyvä kynä saattaa elää jopa kymmenen vuotta. Silloin 2 euroa maksanut kynä voi olla loisto investointi.

Lasi viiniä

Viini on nautintoaine, joka joidenkin tutkimuksien mukaan omaa jopa terveyttäviä vaikutuksia. Siinä on ainesosia, joiden pitäisi hieman suojata ihoa auringonvalolta. Sama vaikutus on tosin ihan tuoreilla rypäleilläkin, rusinoista en tiedä. Lisäksi kuvittelin, että hyvä kolesterolini on huippu-urheilija tasolla, koska olen urheillut niin paljon. Sitten luin, että punaviini nostaa hyvän kolesterolin osuutta ja ehkäisee sen huonon muodostumista. Viini sisältää antioksidantteja, minkä pitäisi ehkäistä joitakin syöpiä. Lisäksi viinin on todettu ehkäisevän dementiaa, alzheimeria ja diabetestä. Tämä kaikki vain lasillisella viiniä päivässä, mutta vain lasillinen. 

Hyvä tai edes kohtuullinen viini kruunaa herkullisen aterian. En kaipaisikaan viiniä arkisen keiton tai lihapullien kaveriksi, mutta kunnon pihvi maistuu mielestäni täydelliselle vasta kun saan huuhdella sitä laadukkaalla viinillä. Erityisesti pidän punaviinistä, mutta kyllä kuiva valkoviinikin maistuu erityisesti kesällä ja vaikkapa savukalan kanssa. Toisaalta rikon mielelläni kaavoja ja voin hyvin ravintolassakin tilata punkkua kalan kaveriksi jos siltä tuntuu. Myös iltaa istuessa on mukava värjätä hampaita punaviinillä tai napata lasillinen kun kaipaa rentoutusta tai lämmikettä. Shampanja on viini, jota osaan arvostaa. Pidän kuivasta shampanjasta ja toki siis myös kuivista kuohuviineistä. Shampanjalla on kuitenkin minulle kuitenkin myös symbolinen merkitys, se on juhlajuoma.

En välittänyt viineistä nuorempana. Alkuun join valkoviiniä (yleensä jotain tosi edullisia ja makeita) lantrattuna spritella, voi elämä sentään. Eräällä Ruotsissa vietetyllä viikolla isäntäväki tarjosi iltaisin halpoja espanjalaisia punaviinejä ruoan kanssa ja minut oli myyty. Ensin alkuun espanjalaisia, sitten chileläisiä ja nyt maistelen ihan mielelläni maailman viinejä. Olen jopa perehtynyt mistä rypäleistä pidän eniten, tai mikä rypäleiden miksaus kutkuttaa makuhermojani tai sopii jonkin tietyn ruoan kanssa parhaiten. Kaikki perustuu kuitenkin ihan omaan mieltymykseen, mikään viiniasiantuntija en ole. Tunnistan korkkiviallisen viinin ja tiedän mistä viinistä en niin pidä, mutta en edes halua hifistellä viinien kanssa. Usein ihan edulliset ja perus talonviinitkin ovat ihan siedettäviä ja menevät sujuvasti kurkusta alas. Valitsen viinejä kotiin myös ihan ulkonäköperustein. Enkä tarkoita viinin väriä vaan mukavan tai erikoisen näköistä pulloa tai etikettiä. Myös hauska tai muilla tavoin erottuva viinin nimi voi houkutella ostamaan. Myönnän joskus lukeneeni viiniarvostelujakin ja ostaneeni viinejä niiden perusteella, mutta yleensä se lehdessä hehkutettu hyvä hinta-laatusuhde on osoittautunut pettymykseksi. Erinomaisia viinivinkkejä sain tutulta myyjältä, harmi kun hän siirtyi muihin töihin. Toki Alkon myyjät ovat yleensä hyvin avuliaita, mutta viinit ovat niin maku asia. Sen verran harvoin kuitenkin asioin, että eivät taida vielä tuntea minun makuani. Voisihan sitä aina ostaa samaa hyväksi havaittua viiniä, mutta kyllähän siitä olisi se maistelun ja uuden kokemisen ilo poissa.

Lapsena haaveilin italialaisesta miehestä. Toivoin, että saisin ruskeasilmäisiä lapsia ja ennen kaikkea saisin syödä pastaa joka päivä. Enää en haaveile pastasta vaan pidän enemmän perunasta, pidän enemmän suomalaisesta miehestä ja sinisilmäisistä lapsistani. Viinitila Italiassa, Ranskassa, Kaliforniassa tai Australiassa voisi olla kyllä tosi ihana.

Etäisyys

Joskus matkaa on paljon, toisinaan vähän,
joskus haluan pysähtyä tähän.
Matka joskus kesken katkeaa,
matkan loppuessa sitä haluaa jatkaa.

Matkan voi luoda unelmoimalla
oman seikkailun voi haaveilla.
Joskus saapuminen on ihanaa,
toisinaan en perille halua koskaan.

Joskus en halua lähteä mihinkään, 
paluun hetkeä haluan viivyttää.
Etäisyyttä ei joskus tarpeeksi saa, 
toisinaan lyhytkin väli voi olla liikaa. 

Lorem Ipsum

Kun viestintä-, markkinointi- tai jokin muu trendikäs firma laatii leiskoja eli layoutteja eli hahmotelmia tai suunnitelmia jostakin tekeleestään, korvataan teksti usein latinankielisellä lorem ipsum tekstillä. Ärsyttävää. Eikö siihen voisi ennemmin kirjoittaa vaikka siansaksaa tai tehdä kymmensormijärjestelmäharjoitteita, niitä joita hakattiin konekirjoitustunnilla joskus 80-luvulla. asdf jklö asdf jklö ja niin edelleen.

Minusta, ammattisihteeristä, on outoa, ettei peruskoulussa voida opettaa nykyään kaikille pakollisesti kymmensormijärjestelmän käyttöä. Kyllähän siinä säästettäisiin rutkasti rahaa ja henkilötyövuosia kun lähes kaikki nykyään kuitenkin näitä näppäimistöjä hakkaavat työkseen. Facebookissa ja mesessä kirjoittaminen ainakin sujuisi sukkelammin niiltäkin, jotka eivät ansaintamielessä paukuta näppistä. Oikeasti siitä olisi kaikille hyötyä. Jatkokurssilla voitaisiin sitten opetella numeronäppäinten käyttö, sekin helpottaa kummasti esimerkiksi laskun pitkien viitteiden syöttämistä nettipankissa.

Osaan ihan hyvin englantia ja pidän englanninkielestä. Puhun, luen ja kuuntelen englantia erittäin mielelläni. En kuitenkaan tykkää siitä kun ihmiset ovat olevinaan trendikkäitä, ammattitaitoisia tai vakuuttavia tunkemalla englanninkielistä sanastoa joka rakoseen puhuessaan suomea. Ei tipu minulta pisteitä, minulla nousee heti iho kananlihalle ja tekee mieli huutaa bingo! Deadline, layout, workshop, manager, benchmarking, guideline jne jne. Kyse ei ole siis siitä, etten ymmärtäisi vaan siitä, että kaikille näillekin sanoille on olemassa ihan hyvät suomenkieliset vastineet, ne eivät mukamas vaan ole niin seksikkäitä tai myyviä. Pyh. Ehkä jonakin päivänä, kun joku lipevä tyyppi esiintyy heruttaen roimasti oman alansa tärkeitä sanoja ja antaa erehdyksissään luvan  lopuksi esittää kysymyksiä, kysyn häneltä näitä sanoja suomeksi. Tai vaihtoehtoisesti esitän hänelle jonkin tosi pitkän ja kimurantin kysymyksen englanniksi viljellen hänen sanojaan ja takuulla esitän kysymyksen niin nopeasti ettei tyypillä ole mitään mahdollisuutta saada kysymyksestäni mitään selvää. Siis jonakin päivänä, olkaahan kaiken maailman konsultit, konsulentit ja konsulaatit varpaillanne, teitä on nyt varoitettu!

Luin hiljan siitä, miten nykyisessä maailmassa politiikassa menestyvät itseasiassa parhaiten ne ihmiset, joiden osaamisen ydin ei olekaan asioissa vaan esiintymisessä. Parhaiten menestyvät poliitikot osaavat median tenteissä ja haastatteluissa esiintyä vakuuttavasti. He eivät välttämättä osaa neljässä sekuntissa sanoa sitä mitä äänestäjät haluavat kuulla, mutta heidän olemuksensa herättää luottamusta. Eli siis pahimmillaan poliittikko on mestari antamaan tyhjiä, mutta uskottavan oloisia lausuntoja. On tärkeämpi näyttää hyvältä kuin oikeasti olla innokas hoitamaan kansakunnan asioita. Entäpä maailman suuret johtajat, ovatko hekin vain näyttäviä hahmoja, jotka viimeisessä vaalitentissä saavat valmiiksi opeteltujen väittämiensä tueksi korvanappiinsa vasta-argumentit terävä-älyiseltä avustajatiimiltään? Rahalla tunnetusti saa, mutta kuinka tuotteistettuja politiikkomme oikeasti ovat. Ainakin haluaisin uskoa, että Suomessa eduskuntaan voi päästä vielä ihan oikeasti osaaviakin ihmisiä, niitä joilla on aito halu yrittää tehdä maastamme parempaa tai edes säilyttää saavutettu taso.